Tarvitseeko virkamiehen välittää uskonnoista?

Tarja Mankkinen

Olen ollut virkamiehenä noin 30 vuotta, ja kuluneena aikana niin yhteiskunta kuin myös viranomaistyö ovat muuttuneet paljon. Uskontoon liittyvät kysymykset olivat aiemmin sellaisia, että ne olivat, ja ne myös haluttiin pitää erillään viranomaisten työstä. Uskonnot olivat viranomaistyön näkökulmasta marginaalissa, ja jo uskonnoista puhuminen oli jollain tavalla epäilyttävää, kirjoittaa sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen.

 

Viranomaiset ja uskontolukutaito

Erilaisten luottamusta mittaavien selvitysten mukaan Suomessa luottamus viranomaisiin on korkealla. Tämä on hyvin pohjoismainen piirre, siirryttäessä Euroopan mantereelle luottamus viranomaisiin vähenee. Tilanne Euroopan ulkopuolella on jo kokonaan erilainen. Suomessa asuvien uusien väestöryhmien luottamus viranomaisiin ja erityisesti poliisiin ei ole aina yhtä vahva kuin väestöllä yleensä. Kokemukseni perusteella luottamusta viranomaisiin saattaa heikentää viranomaisten tiedon puute, asenteet ja epäselvyys siitä, mitä tulisi ottaa huomioon ja mitä taas ei.

Uskonnolla on aina ollut erilainen merkitys eri ihmisille ja Suomessa on myös aina ollut eri uskontoja. Asenteissa näkyy joskus, että vähemmistöuskontoihin suhtaudutaan edelleen eri tavoin kuin luterilaisuuteen. Esimerkiksi päättävässä asemassa oleva henkilö voi sanoa, että olen kristitty ja kristityt arvot ovat minulle tärkeitä. Jos juutalainen tai muslimi sanoisi samoin omasta uskonnostaan, siihen suhtauduttaisiin ehkä eri tavoin. Henkilö saatettaisiin kokea epäilyttäväksi ja myös hänen lojaalisuuttaan voitaisiin epäillä.

Arvioni on, että suurimmalla osalla viranomaisia tiedot eri uskonnoista ovat vähäisiä ja uskontolukutaito on varsin heikko. Viranomaisten tulee kunnioittaa eri uskontoja ja noudattaa perustuslain takaamaa uskonnonvapautta, ja samalla ottaa huomioon lainsäädännön velvoitteet. Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ovat lainsäädännöstä tulevia velvoitteita, eivät mielipidekysymyksiä. Mutta mistä tavallinen virkamies voi tietää, mikä on uskontoon liittyvä tapa, mikä on kulttuurinen tapa ja milloin ollaan tilanteessa, jossa henkilö vain haluaa tehdä jotain tai toimia tietyllä tavalla ja perustelee tätä uskonnolla.

 

Tasapainottelua eri oikeuksien välillä

Viranomaisten toiminta-alueet, tehtävät ja toimivaltuudet on määritelty tarkkarajaisesti. Uskontoon, erityisesti islamiin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin sellaisia, että ne liittyvät lähes kaikkien viranomaisten työhön. Siten ei voi olla olemassa yksittäistä viranomaista, jonka tehtävänä olisivat uskontoon liittyvät kysymykset laajasti kaikilla yhteiskunnan alueilla. Nämä tulee ratkaista aina substanssialueilla ja yhä useammin niihin liittyy myös tasapainon etsimistä eri oikeuksien välillä.

Uskonnonvapaus ja uskonnolliset oikeudet ovat tärkeitä erityisesti nuorille. Nuoren kokemus siitä, miten hänen uskontoonsa suhtaudutaan esimerkiksi koulussa, on tärkeää hänen identiteettinsä muodostumisen kannalta. Jos hän kokee, että hän ei voi tuoda uskonnollista vakaumustaan esille ilman syrjintää tai ulossulkemista, voi tämä olla hänelle epäoikeudenmukaisuuden kokemus, joka seuraa häntä läpi elämän.

Uskontoon liittyvien teemojen ohella sananvapauskysymykset ovat tällä hetkellä sekä ajankohtaisia että vaikeita. Terrorismiin, vihaan ja väkivaltaan yllyttävä propaganda on lisääntynyt. Propagandassa käytetään uskonnollisia ja historiallisia symboleja, joiden tunnistaminen ja tulkinta on vaikeaa, erityisesti ellei tunne eri uskontoja. Propagandan ja vihapuheen kohde ymmärtää viestin usein erittäin hyvin, mutta muille se voi olla vain yksi viesti muiden joukossa.

Helsingin poliisin yhteydessä on toiminut vuoden 2017 alkupuolelta yksikkö, joka tutkii keskitetysti laittomaan vihapuheeseen liittyviä juttuja. Keskittäminen on osoittautunut tehokkaaksi, ja syyttäjän käsiteltäväksi on jo mennyt moninkertainen määrä tapauksia rikosnimikkeellä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Näin syntyy oikeuskäytäntöä siitä, mikä on laitonta vihapuhetta, joka täyttää rikoksen tunnusmerkistön ja jota sananvapaus ei suojaa.

On ollut mielenkiintoista seurata keskustelua siitä, mitä sananvapaus suojaa ja mitä ei. Sananvapautta tulkitaan joskus laajasti niin, että sen turvaamana voi sanoa tai kirjoittaa mitä vain haluaa. Kuitenkin esimerkiksi kunnianloukkaus, laiton uhkaus, uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat rikoksia, eivät sananvapauden suojaamia ilmaisuja. Sananvapauden rajaton tulkinta on hyvin tekijäkeskeinen tulkinta. Se saattaa edistää vihapuheen tai propagandan levittäjän sananvapautta, mutta samalla se loukkaa uhrin oikeuksia.

 

Oppia ulkomailta

Sisäministeri Kai Mykkänen vieraili maaliskuun lopussa Marokossa ja Tunisiassa, ja myös minulla oli mahdollisuus osallistua matkaan. Ministeri Mykkäsen ohjelmaan kuului vierailu suoraan kuninkaan alaisuudessa toimivan uskontoministerin luona. Uskontoministeri korosti puheessaan suvaitsevaisuuden ja rauhanomaisen rinnakkainelon merkitystä. Nykyistä tilannetta, jossa terroristiryhmät käyttävät islamia perusteluna väkivallalle, hän piti erittäin valitettavana. Se lisää epäluuloja islamia ja muslimeja kohtaan ja tekee heidän elämästään vaikeaa.

Marokon uskontoministeri

Uskontoministeri Ahmed Toufiq esitteli Marokon strategiaa ja käytäntöjä. Kuva: Tarja Mankkinen.

Vierailimme myös oppilaitoksessa, jossa koulutetaan imaameja useista eri maista, myös Euroopasta. Oppilaitoksen johtaja korosti, että hyvä uskonnollinen koulutus ja oman yhteiskunnan tuntemus mukaan lukien kielitaito ovat asioita, jotka suojaavat myös väkivaltaisilta uskonnon tulkinnoilta. Hyvin koulutetut imaamit eivät hänen mukaansa toista asioita sellaisenaan, vaan tulkitsevat ne suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.

Suomessa ei ole tällä hetkellä mahdollista suorittaa maisterin tai tohtorin opintoja islamin teologiassa. Helsingin yliopisto on tehnyt opetus- ja kulttuuriministeriölle aloitteen, jonka mukaan se voisi käynnistää tähän liittyvän opinto-ohjelman valmistelun ja suunnittelun. Ehdotuksen käsittely on kesken. On tärkeää, että valmistelussa tehdään tiivistä yhteistyötä muslimiyhteisöjen kanssa. Jos koulutus toteutuu, lisäisi se myös yhdenvertaisuutta. Nuorilla muslimeilla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus suorittaa opintoja kotimaassa, eikä niitä varten aina tarvitsisi matkustaa ulkomaille.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Tarvitseeko virkamiehen välittää uskonnoista?

  1. Ålef sanoo:

    Suomi on kristillinen valtio: näkyy valtion lipun kuviosta.
    Nuorilla muslimeilla on nykyäkin mahdollisuus suorittaa opintoja kotimaassa – rajaa on auki, matkaliput on myynnissä.

    Tykkää

  2. Tarja Mankkinen sanoo:

    Opiskelu on kansainvälistä, ja Suomeen tulee yliopisto-opiskelijoita ulkomailta ja suomalaiset matkustavat ulkomaille opiskelemaan. Kuitenkin se, että nuoret suomalaiset islaminuskoiset nuoret voivat opiskella islamin teologiaa Suomessa, osana suomalaista yliopistokoulutusta, on tärkeää. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa annettava opetus ei välttämättä anna parhaita valmiuksia toimia Suomessa. Monissa Euroopan maissa koulutusta jo on, ja meillä on mahdollisuus opetusta kehittämällä välttää ongelmia, joita muut Euroopan maat ovat kohdanneet.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.