Kaupungin teologiaa etsimässä

Mitä on kaupunkiteologia?

”Olen työskennellyt Helsingin yliopiston ensimmäisenä kaupunkiteologian yliopistonlehtorina syksystä 2016 asti. Mainitessani työtehtäväni saan poikkeuksetta vastata kysymykseen, mitä kaupunkiteologia tarkoittaa (ja hyvin usein myös kysymykseen, onko olemassa erityistä maaseututeologiaa). Kysymystä voi lähestyä kahden määrittelyn kautta: mitä on teologia, ja mikä on kaupunki. Kummastakin voisi kirjoittaa pitkän artikkelin,” kertoo Henrietta Grönlund.

Aloitan usein kertomalla, mitä on teologia Helsingin yliopistossa: uskontoa, uskomuksia, ja uskonnollisuutta tutkiva tieteenala. Kaupunkiteologia keskittyy uskonnontutkimukseen kaupunkimaisissa ympäristöissä, ja voi ammentaa uskonnontutkimuksen monista eri lähestymistavoista. Kyseessä ei ole oma oppiaineensa, vaan eri oppialojen näkökulmia ja lähestymistapoja hyödynnetään uskonnon ja kaupunkikontekstien risteymäkohtien ymmärtämiseen monitieteisesti.

Toinen kysymys liittyy siihen, mikä on kaupunki. Vastaus on yllättävän kontekstisidonnainen ja häilyvä. Kysymystä tarkastellaankin kaupunkitutkimuksen monitieteisellä kentällä muun muassa hallinnon, maantieteen, arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun näkökulmista.

201716 . G29910

Kuva: ”Ilmakuva Helsingin keskustaan luoteesta, etualalla Helsingin tuomikirkko, Senaatintori ja Kansalliskirjasto”. Suomen Ilmakuva Oy (2015). Helsingin kaupunginmuseo, Helsinkikuvia.fi.

Lyhyesti ilmaistuna kaupunki on väestökeskittymä, jossa asutus on tiheää, ja infrastruktuuri ja elinkeinorakenne poikkeavat maaseudusta. Tällaisessa kontekstissa asuu yli puolet maailman väestöstä. Vuonna 2050 kaupungeissa asuvien osuuden on arvioitu olevan 70 prosenttia.

On kuitenkin selvää, että vaikkapa Delhi, New York ja Tampere ovat keskenään aika erilaisia konteksteja, ja myös uskonnon rooli niissä ja niiden sisällä eri väestöryhmissä ja alueilla vaihtelee. Maailma ei myöskään jakaudu dualistisesti kaupunkeihin ja maaseutuun, vaan kysymys on sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti paljon moniulotteisemmasta asiasta (tämä osittaisena vastauksena myös kysymykseen, onko olemassa erityistä maaseututeologiaa).

Kaikenlaisten kaupunkien ihmispaljoudessa kuitenkin erilaiset elämänkatsomukset, elämäntavat ja elämänkohtalot jakavat samaa tilaa, tulevat yhtäältä iholle, toisaalta kaupunkielämän lainalaisuuksien myötä myös katsovat toistensa ohi. Kaupunki on yhtäältä romantisoitukin lupaus vapaudesta ja monista mahdollisuuksista. Toisaalta se on kilpailun, eriytymisen ja eriarvoisuuden konteksti.

Sosiologian klassikkoajattelijat kirjoittivat jo 1800- ja 1900-lukujen taitteissa siitä, miten maaseudun edustama, perinteinen lähiyhteisöllinen elämäntapa vaihtuu kaupunkimaiseen individualismiin ja byrokraattisempaan tapaan hoitaa asioita. Muiden muassa Georg Simmel kuvaili, miten suurkaupungit mahdollistavan yksilöille henkistä liikkumatilaa ja yksilöllisiä elämänvalintoja vastapoolina pikkukaupunkien normeille, perinteille ja ennakkoluuloille. Toisaalta hän arvioi suurkaupunkien aiheuttavan turtumista toisiin ihmisiin, laskelmoivuutta, varautuneisuutta ja yksinäisyyttä.

Uskonto kaupunkitilassa – ja miten tutkia ja opettaa sitä?

Simmelin kuvailemat kaupunkielämän piirteet tekevät elämäntapoihin, käyttäytymiseen ja vaikkapa uskonnolliseen osallistumiseen liittyvät normit vaikeammiksi kontrolloida. Elämänkatsomusten moninaisuuden ja yksilöllistymisen voidaan nähdä myös relativisoivan uskontoa totuusjärjestelmänä, kun se muuttuukin vain yhdeksi vaihtoehdoksi monien elämänkatsomusten joukossa. Esimerkiksi Suomessa kirkosta eroaminen on ollut nopeinta juuri kaupungeissa.

Toisaalta yksilöiden ja ihmisyhteisöjen perimmäiset kysymykset eivät häviä kaupungistumisen myötä, vaikka perinteisten uskonnollisten yhteisöjen roolit voivatkin muuttua. Pikemminkin uskomukset ja maailmankatsomukset monimuotoistuvat, sumeutuvat, muuttuvat toisinaan vaikeammin hahmotettaviksi tai huomattaviksi, toisaalta usein yhä kiinnostavammiksi. On myös muistettava, että suuressa osassa maailmaa ja sen kaupunkeja perinteistenkään uskontojen rooli ei osoita minkäänlaisia heikkenemisen merkkejä. Kaiken kaikkiaan uskonto on keskeinen arvoja, normeja ja toimintaa ohjaava merkitysjärjestelmä niin yksilöiden ja yhteisöjen kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Sellaisena se on väistämättä myös moniulotteinen osa kaupunkielämää ja kaupunkitilaa.

Uskonnolliset toimijat myös ovat kaikkialla maailmassa keskeisiä toimijoita siellä, missä on ongelmia ja avuntarvetta. Huono-osaisuus tai eriarvoisuus eivät ole todellisuutta ainoastaan kaupungeissa, mutta monet ongelmat korostuvat niissä, ja kasautuvat usein tietyille alueille ja ryhmille. Uskontotaustaiset organisaatiot ovat keskeisiä toimijoita esimerkiksi ruoka-avun, paperittomien ja asunnottomuuden kysymyksissä, ja luovat keskeisesti osallisuutta haavoittuvimmille ryhmille niin suomalaisissa kaupungeissa kuin globaalisti.

201716 . G29911

Kuva: ”Ilmakuva lounaan suunnalta Töölöön”. Suomen Ilmakuva Oy (2014). Helsingin kaupunginmuseo, Helsinkikuvia.fi.

Kaupunkiteologian tutkimus ja opetus pyrkivät antamaan teologeille valmiuksia toimia näissä monenlaisissa ja muuttuvissa kaupunkikonteksteissa. Koska kaupunkien elämä ja teologien työ niissä eivät ole pelkkää teoriaa, tutkimus ja opetus integroituvat vahvasti kaupunkien arkeen. Kaupunkiteologiassa tehdään parhaillaan tutkimusta esimerkiksi helsinkiläisten matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen roolista kaupunkilaisyhteisöllisyydessä, ja ollaan mukana hankkeessa, jossa helsinkiläiset järjestöt, seurakunnat ja Helsingin kaupunki kehittävät toimintatapoja myötätuntoisen kaupunkikulttuurin edistämiseksi. Opetuksessa opiskelijat jalkautuvat kaduille, kirkkoihin, moskeijoihin, ostareille ja leipäjonoihin. Fyysisten lainalaisuuksien vuoksi tämä tapahtuu pääosin Helsingissä, mutta esimerkiksi opinnäytteissä pystytään paneutumaan myös muihin konteksteihin. Kandi- ja maisteritutkielmia tehdäänkin parhaillaan esimerkiksi Afrikan ja Balkanin alueiden kaupunkeihin liittyen.

Kaupunkiteologian tutkimuksessa on mahdollisia näkökulmia vähintään yhtä paljon kuin maailmassa on kaupunkeja ja uskontoja, ja niiden sisällä alakulttuureja ja erilaisia näkemyksiä. Moninaisuus haastaa tutkijaa ja varmasti opiskelijoitakin, mutta juuri tuo sama moninaisuus, sotkuisuus, hallitsemattomuuskin on leimallista nimenomaan kaupungistuneelle maailmalle. Sille, jossa uskonnot, uskonnontutkijat ja uskonnon asiantuntijat nyt ja tulevaisuudessa elävät ja toimivat, ja jossa uskontoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta pyrimme ymmärtämään.

Lisätietoa kaupunkiteologian hankkeesta: https://blogs.helsinki.fi/urbantheology/