Venäläinen maailma -ideologialla tarkoitetaan Venäjän imperialistista ideologiaa, jolla perustellaan Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän alueen kuulumista yhteen. Siihen sisältyy myös ajatus nationalisesta ”alkuperäisestä” venäläisyydestä, jolle tyypillisiä olisivat ”perinteiset arvot”. Venäläisen maailman yksi vahva tukija on ollut Venäjän ortodoksinen kirkko, mutta ideologia koskee myös Venäjällä vaikuttavia protestanttisia kirkkoja. Miten protestanttisten kirkkojen suhdetta venäläiseen maailmaan voisi tarkastella? Näihin kysymyksiin vastaa Itä-Suomen yliopiston systemaattisen teologian apulaisprofessori Heta Hurskainen.
Venäjän ortodoksinen kirkko on ollut venäläinen maailma -ideologian vahva tukija, mutta harvempi huomaa, että ideologia koskettaa myös Venäjällä vaikuttavia protestanttisia kirkkoja. Kyseisen ideologian vaikutusta suhteessa protestanttisiin kirkkoihin voi tarkastella kolmen näkökulman kautta, jotka ovat länsimaiden väitetty negatiivinen vaikutus, nationalismi ja perinteiset arvot.
Länsimaisuuden uhka
Venäjällä protestanttiset kirkot leimataan helposti ”ulkomaalaisiksi”, vaikka moni niistä on saapunut Venäjälle vuosisatoja sitten kauppiaiden ja käsityöläisten mukana. Protestanttiset kirkot ovat siis olleet etnisten vähemmistöjen perustamia, kuten esimerkiksi suomalaisten Inkeriin perustama luterilainen kirkko tai saksalaisten Evankelis-luterilainen kirkko Venäjällä.
Toisaalta on myös totta, että 1990-luvulla Venäjälle saapui lännestä uusia protestanttisia missionaarisia yhteisöjä, kuten evankelikaalinen Light of Gospel tai helluntailainen Word of Life ateistisen Neuvostoliiton romahdettua. Sekä Venäjän ortodoksinen kirkko että Venäjän valtio luonnehtivat nämä uudet tulokkaat vieraaksi, Venäjälle kuulumattomaksi länsimaiseksi vaikutukseksi.
Lainsäädäntöä muokattiin vuonna 1997 niin, että se asetti Venäjän ortodoksisen kirkon ja muut Venäjälle perinteiset uskonnot islamin, buddhalaisuuden ja juutalaisuuden erityiseen asemaan. Laki ja sen tulkinta ovat antaneet Venäjän ortodoksiselle kirkolle erityisaseman määritellä yhdessä valtion kanssa, mikä on ”venäläistä” ja mitkä arvot Venäjällä toimivien kirkkojen tulisi omaksua. Näin syntyi asetelma, jossa ortodoksisuus ja valtio kulkevat käsi kädessä. Venäjällä pitkään toimineet ja 1990-luvulla venäläistyneet protestanttiset kirkot jäivät ”harmaalle alueelle”: olivatko ne uhka lännestä vai osa venäläisyyttä?
Vaihtoehtona venäläistyä tai tulla määritellyksi ”lahkoksi”
2000-luvulla Venäjän lainsäädäntö on kehittynyt määrittelemään eroa ”venäläisen” ja ”vieraan” välillä yhä tarkemmin. Niin kutsuttu ekstremismilaki vuodelta 2002 antaa mahdollisuuden luokitella myös uskonnollisia yhteisöjä ”lahkoiksi” eli vieraaksi venäläisyydelle. ”Ulkomaalaiseksi agentiksi” on voinut leimautua vuodesta 2012 lähtien ulkomailta tulevan rahoituksen ja myöhemmin myös venäläiselle arvomaailmalle vieraan eettisen opetuksen vuoksi. Nämä lait asettavat protestanttiset kirkot jatkuvaan uhkaan joutua rajoitetuksi tai kielletyiksi Venäjällä.
Lait siis pyrkivät suojelemaan niin kutsuttua venäläisyyttä ja venäläistä moraalia. Ironista kyllä, venäläisiksi ”perinteisiksi” luokitelluissa arvoissa on mukana lännestä 1990-luvulla konservatiivisten amerikkalaisten protestanttien mukana tulleita ajatuksia. Näitä ovat esimerkiksi abortin vastustaminen ja ajatus uskonnollisista lahkoista.
Protestanttisten kirkkojen keino välttää luokittelu ei-toivotusta länsimaisesta vaikutuksesta on ”venäläistyä”. 1990-luvulta lähtien moni Venäjällä toimiva protestanttinen kirkko, kuten Inkerin evankelis-luterilainen kirkko, on muuttunut luonnostaan venäjänkieliseksi samalla, kun etnisen taustakielen, kuten suomen, osaaminen on hävinnyt. Samalla kirkko on omaksunut nykyiseen venäläiseen yhteiskuntaan sopivat toimintatavat. Venäläistyminen on tarkoittanut protestanttisille kirkoille myös johdon venäläistymistä ja sitoutumista samoihin arvoihin kuin yhteiskunta ja Venäjän ortodoksinen kirkko.
Kun protestanttisesta kirkosta on näin tullut ”venäläinen”, se ei ole enää valtion silmissä ulkomainen uhka, vaan osa venäläistä maailmaa – ja voi jopa edistää venäläisiä ”perinteisiä arvoja” kansainvälisesti. Kehitys on tapahtunut sekä protestanttisten kirkkojen omasta aktiivisuudesta ja teologista tulkinnoista käsin että valtion painostuksesta. Kirkot joutuvatkin näin tasapainoilemaan sen välillä edustavatko tai antautuvatko ne venäläinen maailma -ideologian välineiksi samalla kun mahdollistavat oman toimintavapautensa vai suljetaanko ne ulos venäläisestä yhteiskunnasta sille ”vieraina”.
Perinteiset arvot
Perinteiset arvot ovat venäläisen maailman ideologian liima. Kun ”perinteisiin arvoihin” on sisällytetty asioita, kuten abortin vastustaminen tai joidenkin uskontojen luokittelu ”lahkoiksi”, kääntyy ”negatiivinen länsimainen vaikutus” osaksi venäläisyyttä ja edistämään Venäjän etua. Näin ollen ”perinteisten arvojen” puolesta toimivat, aiemmin venäläisyydelle vieraina pidetyt protestanttiset kirkot, voidaan lukea venäläisiksi.
Venäläisiksi luokiteltuina protestanttisia kirkkoja voidaan käyttää lisäämään Venäjän vaikutusvaltaa ulkomailla. Suomessa Venäjän ortodoksisen kirkon asema Venäjän valtion aggressiivisen ideologian kannattajana tunnistetaan hyvin, mutta ymmärretäänkö Suomessa, että myös pieni luterilainen vähemmistökirkko Venäjältä voi edistää venäläinen maailma ideologiaa?
Venäläinen maailma -ideologiassa ”perinteiset arvot” eivät tarkoita arvoja, jotka nousevat yksilön moraalisista valinnoista tai tukisivat ihmisarvoa. Venäjällä ”perinteiset arvot” sisältävät ideologisen ajatuksen, jossa isänmaallisuuteen kuuluu oman henkensä uhraaminen imperiumin laajentumisen hyväksi. Tästä syystä Venäjän protestanttisten kirkkojen kanssa tehtävää yhteistyötä ja vuoropuhelua tulee arvioida siitä näkökulmasta, että myös niiden kautta pyritään edistämään imperialistista venäläinen maailma -ideologiaa.