Kristillisiä joogatilaisuuksia järjestään ympäri Suomea seurakuntataloilla ja kirkkosaleissa. Tämän tekstin kirjoittaja, Christian Cultural Memory in the Margins -hankkeessa työskentelevä uskontotieteen post-doc-tutkija Tommy Ramstedt Åbo Akademista, on osallistunut Hiljaisuuden joogaan Turun keskiaikaisessa Tuomiokirkossa, jossa enimmillään yli 20 henkilöä harjoittivat joogaliikkeitä alttarin edessä. Uuden kristillisen joogan nopeasti kasvanut suosio sekä työntekijöiden ja seurakuntalaisten keskuudessa saattaa tuntua yllättävältä ja oudolta. Tässä blogitekstissä kristillistä joogaa tutkiva Ramstedt hahmottaa, mitkä yhteiskunnalliset ja kirkolliset muutokset ja tekijät ovat mahdollistaneet Hiljaisuuden joogan nopean nousun ja leviämisen.
Kirkko ja jooga
Vuonna 1972 arkkipiispa Martti Simojoki ilmaisi huolensa, että osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä pyrki täyttämään uskonnollisia tarpeitaan tavallisen seurakuntaelämän ulkopuolella, esimerkiksi joogan avulla. Miltei viisikymmentä vuotta myöhemmin, Turun piispanvaalien toisella kierroksella vuonna 2020, jooga oli yhä puheenaihe, josta keskusteltiin kahden jäljellä olevien kandidaatin kesken. Piispanvaalit voittaneesta Mari Leppäsestä ei ainoastaan tullut Turun hiippakunnan ensimmäinen naispuolinen piispa, vaan myös ensimmäinen piispa, jolla on joogaohjaajan koulutus joogalajissa nimeltä Hiljaisuuden jooga.
Rekisteröity tavaramerkki Hiljaisuuden jooga on nimi sairaalapappi Heli Harjunpään kehittämälle joogalajille, jota viimeisinä vuosina on järjestetty jo noin joka viidennessä seurakunnassa. Nykypäivänä jo yli 170 henkilöä, useimmat heistä kirkon työntekijöitä, ovat kouluttautuneet Hiljaisuuden joogan ohjaajiksi. Joogalaji ottaa inspiraationsa useimmille tutusta asentojoogasta. Hiljaisuuden joogassa liikkeet ovat lempeitä ja tahti on hidas. Osallistujia kehotetaan ottamaan villasukat mukaan, koska kirkon lattiat saattavat olla koleat. Hiljaisuuden jooga on selvästi kehitetty uskonnolliseksi ja harjoituskokoelmaksi. Tämä ilmenee ehkä selkeimmin kristillistä sanomaa sekä otteita Raamatusta sisältävistä teksteistä, joita ohjaaja lukee harjoitusten aikana. Voi jopa sanoa, että jooga ilmenee paljon selvimmin kristillisenä, kuin monet muut seurakunnan järjestämät tapahtumat, kuten seniorijumppa tai sauvakävely. Kuten muu jooga, myös Hiljaisuuden jooga on suositumpaa naisten keskuudessa.
Jooga suomalaisessa yhteiskunnassa
Ymmärtääkseen Hiljaisuuden joogan leviämistä kirkon piirissä, on syytä tuntea joogan kehitys Suomessa, erityisesti viime vuosikymmeninä. Kun vielä 1990-luvun alussa mielikuvat joogista saattoivat liittyä outoon vastakulttuurin edustajaan tai eksoottiseen henkiseen etsijään, kuva joogaavasta henkilöstä on erityisesti 2000-luvun alusta muuttunut. Jooga on pitkälti kaupallistunut, ja siitä on tullut laji, joka yleensä mielletään hyväksyttäväksi valtakulttuurin edustajalle. Joogan nähdään sopivan yhteen, ja jopa edistävän uusliberaalin yhteiskunnan ihanteita ja arvoja. Jooga auttaa laihduttamaan ja edistämään terveyttä, notkeus yhdistetään kauneuteen ja hyvinvointiin. Joogaa ei pidetä niinkään elämäntyylinä, joka veisi ihmisen pois yhteiskunnan oravanpyörästä, vaan päinvastoin, jooga nähdään keinona, jolla ihminen päihittää stressin tullakseen entistä tuottoisammaksi työntekijäksi. Tavanomainen salijooga tai työväenopistojen joogakurssit eivät yleensä sisällä mitään eksplisiittistä henkistä sanomaa. Joogan kaupallistumisen myötä on myös syntynyt eri joogalajeja ja rekisteröityjä tavaramerkkejä. Myös Suomessa on syntynyt kotimaisia innovaatioita, esimerkiksi Saunajooga.
Kirkko seuraa yhteiskunnallisia trendejä
2010-luvun alussa, jolloin joogasta on tullut yleisesti hyväksyttävä ja suosittu laji, alkaa kirkko osoittaa suurempaa kiinnostusta sitä kohtaan. Helsingin seurakuntayhtymä alkoi virallisesti kehittää ajatusta kristillisestä joogasta vuonna 2011, jolloin se pyysi joogaopettaja Rita Saarta kehittämään kristillisen joogaharjoituksen. Saari haki tähän ideoita amerikkalaisista kristillisistä joogalajeista kuten Holy Yogasta.
Seuraavana vuonna kirkko järjesti Helsingissä kristinuskon ja joogan suhteita pohtivan seminaarin Taipuuko kirkko joogaan?. Piispankokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen esitti, että edellytykset kristilliselle joogalle ovat kristillinen maailmankuva ja että evankeliumi voi käytännön tasolla vaikuttaa joogaharjoitukseen. Sen lisäksi pitää tiedostaa, etteivät kaikki ehkä innostu joogasta eikä se ole kaikkien tie. Seminaarin voidaan sanoa antaneen eräänlaisen virallisen hyväksynnän, joka mahdollisti kristillisen joogan laajemman kehityksen.
Kristillistä joogaa siis jo harjoitettiin, mutta sairaalapappi Heli Harjunpään innovaatio oli viedä asiaa eteenpäin formalisoimalla erityinen joogaohjelma sekä siihen liittyvä joogaohjaajakoulutus joka on järjestetty yhdessä yhdistyksen Hiljaisuuden Ystävät ry:n kanssa vuodesta 2019. Peruskurssi, joka maksaa noin 800 euroa, on avoin kaikille, mutta useimmat osallistujat ovat kirkon työntekijöitä ja täten työnantaja kustantaa kurssiin osallistumisen. Vuonna 2020 pappisliitto valitsi Harjunpään vuoden papiksi hänen työnsä Hiljaisuuden joogan kanssa. Joogaohjelma on myös käännetty ruotsiksi nimellä Stillhetens yoga, jonka ensimmäinen ruotsinkielinen koulutus alkoi vuonna 2022.
Hiljaisuuden joogan nopea leviäminen on seuraus joogan laajemmasta popularisoitumisesta yhteiskunnassa sekä kirkon tarpeesta uudistaa itseään. Mielenkiintoista tässä tapahtumaketjussa on, että joogan kristillistäminen on tapahtunut kontekstissa, missä joogasta oli erityisesti kuntosaleilla pitkälti tullut sekulaaria. Innovaatiot kirkon sisällä voidaan täten nähdä olevan vahvasti kytköksissä yhteiskunnallisiin trendeihin.
Christian Cultural Memory in the Margins: Vernacular Christian Practices in Finland -hanketta on rahoittanut Inez ja Julius Polin -instituutti. Ramstedt on tutkinut hankkeessa kristillistä joogaa sekä haastatellut Hiljaisuuden joogan ohjaajia.