Aurinkomerkit, noituus, jooga, enkelit ja mindfulness ovat osa moniulotteista uushenkisyyden ilmiökenttää. Se kiinnostaa ihmisiä sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Uushenkisyyden kuvasto leviää monenlaisissa populaarikulttuurin tuotteissa. Mistä ilmiössä oikein on kyse, kysyy uskontotieteen yliopistonlehtori Tiina Mahlamäki Turun yliopistosta.
Uushenkisyyden monenlaiset muodot, kuten äänimaljat, kanavointi, energiahoidot, ja Tarot-kortit ovat tuttuja messuilta, kirjakaupoista, kirjastoista ja lehtihyllyiltä. Sitä voi harjoittaa työpaikan tyky-päivillä, työväen- ja kansalaisopistojen kursseilla sekä kaupallisissa hyvinvointipalveluissa. Aihetta käsitellään sosiaalisen median alustoilla, internetin keskusteluryhmissä ja perinteisen median uutisjutuissa.
Sekä uusi että vanha ilmiö
Uushenkisyys on yhtäältä uusi, 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun ilmiö, joka leviää erityisesti populaarikulttuurissa. Mutta sen juuret löytyvät jo 1800–1900-lukujen taitteen esoteerisista liikkeistä ja virtauksista, kuten teosofiasta ja spiritualismista, sekä toisen maailmansodan jälkeen muotoutuneesta new age -henkisyydestä ja rajatiedon kentästä, joiden myötä jälleensyntymän, selvänäköisyyden tai parapsykologian kaltaiset ilmiöt laajenivat suuren yleisön kiinnostuksen kohteiksi.
Uushenkisyyden tarkastelun ja määrittelyn teoreettiset kehykset nousevat 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä sekularisaatioparadigman haastaneista henkisyyden ja yksilöllistymisen käänteistä. Maallistuneissa, länsimaisissa yhteiskunnissa yhä kasvava osa ihmisistä ei enää kokenut järjestäytyneitä, organisoituneita ja vakiintuneita kirkkoja omikseen, vaan ryhtyi etsimään paremmin itselleen juuri siinä tilanteessa toimivia ratkaisuja ja käytäntöjä.
Vaikka useimmat jäivät perinteisten kirkkokuntien jäseniksi, he tekivät yksilöllisiä valintoja opillisissa ja eksistentiaalisissa kysymyksissä sekä henkisyyden harjoittamisen muodoissa.
Usko taivaaseen ja helvettiin vaihtui jälleensyntymäuskoksi. Rukoilu vaihtui meditaatioksi. Jumalan sijaan alettiin kaiken takana nähdä kosminen energia tai korkeampi voima. Pyhän kokemuksia ei haettu kirkosta vaan mentiin luontoon tai taiteen äärelle. Tuonpuoleisessa loistavan kirkkaamman kruunun sijaan alettiin etsiä henkistä kasvua ja kokonaisvaltaista hyvinvointia jo tässä elämässä. Heti.
Uskonnottomuus ei sammuta kaipuuta lumoon
Vaikka länsimaiden johtava trendi on lisääntyvä uskonnollinen välinpitämättömyys ja uskonnottomuus, ei kaipuu lumoon, henkisyyteen tai pyhän kokemiseen ole kadonnut. Se on vain siirtynyt uudenlaisiin paikkoihin ja saanut uudenlaisia muotoja. Näitä paikkoja ja muotoja on vaikea mitata perinteisillä sosiologisilla mittareilla. Erityisesti nuoremmat sukupolvet etsivät ja löytävät henkisyyden erityisesti populaarikulttuurin eri muodoista ja sosiaalisen median alustoilta.
Suoratoistosarjat ja elokuvat sekä pelimaailmat ja fantasiakirjallisuus ruokkivat kaipuuta yliluonnolliseen ja toisiin maailmoihin. Instagramista löytyvät mallit niin ruokavalioon kuin liikuntaan sekä neuvoja ja tulkintoja itsetuntemukseen ja elämänvalintoihin. Tiktokissa leviävät astrologiset ja Tarot-kortteihin liittyvät videot, ja nykynoidat keräävät seuraajia. Uushenkisyys on levinnyt yhteiskunnan eri alueille: työelämään ja koulutukseen, terveyden- ja sairaanhoidon sekä kauneuden ja hyvinvoinnin kentille, kulttuuriin ja taiteeseen.
Uushenkisyyden sisällä toimitaan saman kaupallisuuden logiikan ohjaamana kuin muuallakin yhteiskunnassa. Se, että uushenkisyyteen liittyviä tuotteita, palveluita ja artefakteja voidaan ostaa ja myydä, ei tee ilmiöstä vähemmän vakavastiotettavaa kuin mistä tahansa muusta henkisyyden tai uskonnon muodosta.
Ei perinteisissä uskonnoissakaan ole jääty katsomaan sivusta uushenkisyyden suosion nousua. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on kehitetty uusia, kokemuksellisempia hartaudenharjoituksen muotoja: pyhiinvaellusreittejä, arkkusukkien neulomiskursseja, Jeesus-joogaa, Godfulness-harjoituksia sekä Tarot-korteilla tuettua sielunhoitoa. Spiritualiteetti on noussut tärkeäksi osaksi luterilaisuutta.
Tutkittua tietoa tarjolla
Uushenkisyys kiinnostaa niin suurta yleisöä kuin uskonnon ja kulttuurin tutkijoita. Siksi koimme tärkeäksi koota aihepiiriä käsittelevää tutkimustietoa yksiin kansiin. Syksyllä 2022 julkaistu Uushenkisyys-artikkelikokoelmaavaa käsitteen määrittelyn problematiikkaa ja sen suhdetta lähikäsitteisiin, kuten etsijyyteen.
Teos tarjoaa uutta, tutkittua tietoa uushenkisyyden moninaisesta kentästä, kriittistä katsetta unohtamatta. Pääosin teoksen artikkelien lähestymistavat ovat antropologisia. Etnografisen kenttätyön otteella tarkastellaan muun muassa mindfulness-meditaatiota, äänimaljahoitoja, enkelihenkisyyttä ja reikiparantamista.
Teoksen kirjoittajat ovat uskontotieteilijöitä. Uskontotiedettä soveltavien lähestymistapojen lisäksi teoksessa hyödynnetään sosiologiaa, tilastollista analyysiä sekä taiteen-, kirjallisuuden-, historian- sekä nykykulttuurin tutkimuksen käsitteistöä ja menetelmiä. Uusina avauksina esitellään, miten oppimisteorioita voidaan hyödyntää uskontojen ja uushenkisyyden tutkimuksessa sekä sitä, miten uskontotieteen lähestymistapoja sovelletaan vaihtoehtoisten ja täydentävien hoitomuotojen tutkimiseen.
Teoksessa esitetään myös tärkeitä ontologisia ja epistemologisia kysymyksiä liittyen vaikkapa toimijuuteen ja ei-inhimillisiin toimijoihin, sukupuoleen sekä uushenkisyyden piirissä omaksuttuihin ymmärryksiin tiedon luonteesta.
Uushenkisyys-teosta voi suositella nykypäivän uskonnollisuutta tarkastelevien kurssien lukemistoksi sekä aihetta tutkivien opinnäytteiden lähteeksi. Yleistajuisella otteella kirjoitettu teos sopii myös kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle lukijalle.
Tiina Mahlamäki & Minna Opas (toim.) 2022. Uushenkisyys. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Teos on Open Access -julkaisu ja luettavissa osoitteessa: https://oa.finlit.fi/site/books/e/10.21435/tl.275/