Pääsiäinen on kirkkovuoden suurin juhla. Ortodoksisessa kirkossa pääsiäistä nimitetään juhlien juhlaksi. Pääsiäiseen valmistaudutaan kuukausien ajan, ja sitä myös juhlitaan pitkään. Luonnehdinta ortodoksisesta kirkosta pääsiäisen kirkkona sopii hyvin pääsiäisen korostuneeseen merkitykseen ortodoksisessa perinteessä, kertoo apulaisprofessori Pekka Metso Itä-Suomen yliopistosta.
Pääsiäinen on varhaiskristillinen juhlien juhla
Kristillinen viikko- ja juhlakalenteri keskittyi varhaisessa kirkossa Kristuksen ylösnousemuksen ympärille. Joka viikko toistuva ylösnousemuksen muistaminen sai alkunsa jo Uuden testamentin syntyaikoina. Siitä lähtien Kristuksen seuraajat ovat kokoontuneet ”Herran päivänä” eli sunnuntaina muistamaan hänen ylösnousemustaan. Vuosittaisesta ylösnousemuksen muistojuhlasta muodostui kolmannelle vuosisadalle tultaessa kirkkovuotta jäsentävä juhla. Pääsiäisen edelle vakiintui paastokausi, joka oli alkuun lyhyempi, mutta kehittyi ajan saatossa pidemmäksi.
Kuva: pääsiäismunia, jotka on koristeltu ikoniaihein © Juha Riikonen
Varhaisen kirkon kalenteriin ilmaantui myös muita pääsiäisen mukaan määräytyviä juhlia: neljäkymmentä päivää pääsiäisen jälkeen vietettävä Herran taivaaseenastumisen juhla, eli helatorstai, ja kymmenen päivää sen jälkeen vietettävä Pyhän Hengen vuodattamisen juhla eli helluntai.
Pääsiäinen on edelleen keskeinen määrittäjä kristillisen jumalanpalvelusjärjestyksen ja kalenterin viikoittaiselle ja vuotuiselle perussyklille. Sunnuntai on liturgisesti viikon tärkein päivä, jolloin ortodoksisessa kirkossa toimitetaan jumalallinen liturgia eli ehtoollisjumalanpalvelus. Sunnuntain aamupalveluksessa (joka Suomessa vakiintuneen tavan mukaan toimitetaan lauantai-iltana) luetaan ylösnousemusevankeliumi. Sunnuntailiturgian veisut keskittyvät ylösnousemuksen sanomaan.
Ortodoksisen kirkon nykyisessä käytännössä liturginen pääsiäiseen valmistautuminen käynnistyy kuukausia ennen itse juhlaa. Vuonna 2021 paaston ensimmäistä valmistussunnuntaita, Sakkeuksen sunnuntaita, vietettiin tammikuun puolivälissä. Pääsiäissyklin päättävää Pyhän Hengen päivää eli toista helluntaipäivää vietetään tänä vuonna toukokuun lopulla. Kaikkiaan pääsiäiseen valmistautuminen ja sen viettäminen jälkijuhlineen leimaa noin kolmasosaa koko kirkkovuodesta.
Pääsiäiseen valmistautuminen
Varsinainen pääsiäispaasto eli suuri paasto alkaa sovintosunnuntaina seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Silloin toimitettavaan ehtoopalvelukseen sisältyy yleinen anteeksipyytäminen: seurakuntalaiset pyytävät paastotaipaleen aluksi toisiltaan anteeksi tietäen ja tietämättään tekemiään syntejä.
Suuri paasto näkyy voimakkaasti ortodoksisen kirkon liturgisessa elämässä. Paasto lyö leimansa vuosisatojen saatossa monipuoliseksi ja ehkä monimutkaiseksikin muodostuneeseen jumalanpalvelusjärjestykseen. Paaston ensimmäisellä viikolla eli puhtaalla viikolla toimitetaan usean päivän ajalla Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni, joka edustaa bysanttilaisen hymnirunouden monipuolisinta lajia, kanonirunoutta. Katumuskanonissa esitellään laajasti Raamatun henkilöitä sekä kuvaillaan sielun tilaa ja kutsutaan ihmistä parannukseen. Paaston arkipäivinä toimitetaan ennenpyhitettyjen lahjojen liturgia, jonka yhteydessä jaetaan ehtoollinen kyseisenä päivänä kokonaan ruoasta paastonneille. Näitä palveluksia ei toimiteta muina kirkkovuoden aikoina. Paaston vaikutusta jumalanpalvelusten ilmapiiriin on kuvattu muun muassa kirkkaaksi surumielisyydeksi.
Paastoamisella on keskeinen rooli pääsiäiseen valmistumisessa. Ortodoksiseen taskukalenteriin on merkitty jokaisen päivän kohdalle ruokavaliota koskeva merkintä. Kirkon perinne edellyttää eläinkunnan tuotteista eli liha- ja maitotuotteista sekä kananmunista pidättäytymistä. Kukin ortodoksi sovittaa tämän omaan elämäänsä ja tilanteeseensa henkilökohtaista vapautta ja harkintaa käyttäen.
Ruokapaastoa enemmän kirkon liturgisessa aineistossa ja paastonajan opetuksessa korostuu elämänmuutoksen ajatus: katumus, parannus, anteeksipyytäminen ja -antaminen sekä sovinto. Paastosta puhutaankin yleisesti katumuksen kouluna ja paluuna kristillisen elämän perusteisiin. Ortodoksinen kirkko kannustaa jäseniään kriittiseen elämäntyylin ja -valintojen tarkasteluun osana paastokilvoitusta. Ortodokseja myös kehotetaan käymään paaston aikana synnintunnustuksella.
Pääsiäisen viettäminen
Suuri paasto päättyy pääsiäistä edeltävään lauantaihin eli Lasaruksen lauantaihin ja sitä seuraavaan palmusunnuntaihin. Palmusunnuntain perinteisiin lukeutuu virpominen, jonka merkitys ortodoksisessa perinteessä on siunauksen toivottamisessa. Palkkion pyytäminen ja noidaksi pukeutuminen eivät kuulu karjalaistaustaiseen ortodoksiseen virpomisperinteeseen.
Kuva: Suuri perjantai ©Juha Riikonen
Pääsiäistä edeltävän Suuren viikon liturginen vietto tarjoaa mahdollisuuden kulkea päivä kerrallaan Jeesuksen jalanjäljissä kohti pääsiäisen suuria, dramaattisia tapahtumia. Suuren viikon palvelukset rakentuvat ajatukselle pääsiäisen tapahtumien tuomisesta nykyhetkeen, jolloin palveluksiin osallistujien on mahdollista eläytyä juhlien juhlan sanomaan.
Suuri viikko – ja koko sitä edeltävä pitkä valmistus- ja paastokausi – huipentuu pääsiäisyön liturgiaan, joka toimitetaan heti vuorokauden vaihduttua sunnuntaiksi. Ristisaatto kynttiläkulkueena, kirkonkellojen soittaminen, riemuisat pääsiäisveisut ja aamuyöhön kestävä yhteinen juhlinta ovat laajemmallekin yleisölle kenties tutuin ortodoksisuuden tunnusmerkki.
Pääsiäinen päättää ruokapaaston. Monet ortodoksit valmistavat juhlapöytään karjalais-venäläisen juhlaperinteen mukaisesti lammasta ja piirakoita sekä pashaa ja makeita leivonnaisia kuten kulitsaa ja babaa. Osa ruoista on saatettu käyttää kirkossa siunattavana.
Pääsiäisviikkoa kutsutaan kirkkaaksi viikoksi. Silloin toimitetaan päivittäin liturgia, joka ristisaattoineen muistuttaa pääsiäisyön jumalanpalvelusta. Suomessa toista pääsiäispäivää eli kirkasta maanantaita vietetään lasten pääsiäisenä, jolloin kirkkoon toivotetaan tervetulleiksi erityisesti lapsiperheet. Suomessa käytännöksi on myös muodostunut uskonnonopetuksessa olevien lasten ja nuorten kirkkaan viikon kirkkoretki.
Kuvat: Virpovitsojen siunaaminen palmusunnuntain aattona © Juha Riikonen
Korona-ajan pääsiäinen
Koronapandemiasta johtuen pääsiäiseen valmistautuminen ja juhlan viettäminen tapahtuvat viime vuoden tapaan poikkeusoloissa. Useimmat ortodoksit eivät ole voineet osallistua paastokauden yhteisiin jumalanpalveluksiin. Kokoontumisrajoituksista johtuen pääsiäisyön liturgiaan osallistuminenkaan ei ole suurimmalle osalle ortodokseja mahdollista.
Kesällä 2020 tekemässämme kyselyssä selvitimme koronaepidemian vaikutusta pääsiäisen viettämiseen. Suuri osa kyselyyn vastanneista oli viettänyt pääsiäistä perhepiirissä striimattua tai televisioitua jumalanpalvelusta seuraten ja pääsiäisherkkuja syöden.
Koronatilanne herättää ortodoksien keskuudessa tyytymättömyyttä, turhautumista ja ahdistutusta. Samalla vuoden 2021 pääsiäinen haastaa heitä (ja ortodoksista kirkkoa) etsimään keinoja pääsiäisen viettämiseen ja ylösnousemusjuhlan riemun tavoittamisen poikkeusolojen rajoissa.
Kuva: Virpovitsat © Juha Riikonen