USKALLUS-hanke: katsomusten välistä osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta kouluihin

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan hanke Uskonnot, katsomukset ja osallisuus perusopetuksessa eli USKALLUS on Opetushallituksen rahoittama hanke, jossa kehitetään kulttuuriseen ja katsomukselliseen moninaisuuteen liittyvää opetusmateriaalia. Ajatus on tähdätä osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseen käyttäen monia eri lähestymistapoja. Hanke tarjoaa myös uusia näkökulmia uskonnonopetukseen, kertoo yliopistotutkija, dosentti Anuleena Kimanen.

 

Materiaalia perusopetukseen

USKALLUS-hanke keräsi pääkaupunkiseudulta ja sen ulkopuolelta pienen joukon kehittämishaluisia luokan- ja aineenopettajia. Näiden kehittäjäopettajien kanssa pidettiin työpajoja siitä, millaisia tavoitteita hankkeella on ja millaisia tarpeita kouluilla on. Käytännössä suurin osa opettajista oli kiinnostuneita kehittämään materiaalia katsomusaineiden opetukseen ja katsomuksellisen moninaisuuden huomiointiin. Opetusmateriaalin julkaiseminen on nyt aloitettu hankkeen kotisivuilla, koronatilanteen takia näin alkuun etäopiskeluun sopiviksi muokattuina. Lisäksi on koottu ja julkaistu asiantuntija-artikkeleita teologian ja uskonnontutkimuksen alalta. Niitä voivat lukea sekä opettajat oma työnsä tueksi että tiedekunnan opiskelijat ottaakseen haltuun osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä eri tutkimusaloilla – ja toki myös kuka tahansa kiinnostunut.

Työpajakuvia 3

Kuva: Tapani Innanen.

 

Syksyllä materiaalia julkaistaan lisää, ja painopiste on työtavoissa, joissa oppilaalla on aktiivinen rooli. Oppilaan aktiivisen tiedonhaun ja -käsittelyn tukemiseksi osasta artikkeleita tullaan tuottamaan myös vielä helpotettuja versioita perusopetuksen oppilaita varten. Materiaali tulee sisältämään myös katsomuksellisesti ”toisiksi” itsensä kokeneiden nuorten aikuisten koulumuistoja. Taustatieto-artikkeleista, oppilaan materiaaleista ja opettajan ohjeista muodostuu kokonaisuuksia teemoista uskonnonvapaus ja uskonnon tunnustaminen, katsomuslukutaito, katsomusten kohtaaminen sekä osallisuus ja oikeudenmukaisuus.

 

Osallisuus ja oikeudenmukaisuus uskonnonopetuksen tavoitteena?

Vaikka materiaaleista osa sopii monialaisiin kokonaisuuksiin ja katsomusaineiden lisäksi yhteiskuntaoppiin, hankkeen tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota erityisesti uskonnon didaktiikkaan. Sitä tarkasteltaessa kävi ilmi, että uskonnonopetuksen tutkimuksesta on puuttunut suuntautuminen osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden rakentamiseen. Sen vuoksi ei ehkä ole ihme, että se on hyvin ohuesti näkyvillä myös uskonnon opetussuunnitelmissa, vaikka osallisuus ja oikeudenmukaisuus mainitaan opetussuunnitelman yleisissä osissa ja joissain muissa oppiaineissa.

Joillakin muilla tutkimuksen ja kasvatuksen aloilla näkyy vahvemmin nk. kriittisen suuntautumisen vaikutus, joka korostaa mm. äänen antamista äänettömille, valtarakenteiden näkyväksi tekemistä, hierarkioiden purkamista ja muutoksen tavoittelua. Esimerkiksi kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen myötä kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvässä kasvatuksessa on jo pitkään oltu huolissaan siitä, toiseutetaanko joitain oppilaita esittelemällä heidän kulttuureitaan eksoottisina ja ihmeellisinä. On myös kysytty, auttaako vähemmistöjä se, että enemmistö saa kasvatusta, jossa ei kyseenalaisteta tai pyritä muuttamaan niitä rakenteita, jotka estävät vähemmistöjen osallisuuden toteutumista. Esimerkiksi Marja Laineen tuoreen väitöskirjan mukaan kulttuurisesti kestävän pedagogiikan tulisi sisältää pyrkimys kulttuuriseen inkluusioon ja kokonaisvaltaiseen kestävyyteen.

Uskonnonopetuksenkin yhteydessä puhutaan kriittisyydestä, mutta sillä viitataan enemmän kriittiseen ajatteluun, joka tunnistaa virheelliset väittämät tai pyrkimykset vaikuttaa mielipiteisiin. Katsomusten välistä vuorovaikutusta ja siihen liittyviä taitoja pidetään tavoitteena, mutta katsomukset oletetaan usein tasa-arvoisiksi tällaisessa vuorovaikutuksessa. Valtarakenteiden vaikutuksesta saatetaan puhua uskonnonopetuksen tutkimuksessa, mutta ei juurikaan oppilaiden opittavana asiana. Siksi voikin kysyä, millainen rooli uskonnonopetuksella voi olla positiivisen uskonnonvapauden ja yhteiskunnallisen sopusoinnun turvaajana, jos se vain tukee nykyisiä valtarakenteita.

 

Tiedostava empatia ja uskonnonopetus

USKALLUS-hankkeessa on otettu materiaalien laatimisen avuksi Nadine Dolbyn (2012) tiedostavan empatian käsite. Se perustuu ajatukseen siitä, että ihmisen kehitys kohti oikeudenmukaisuuden edistämiseen sitoutumista tapahtuu moraalisen kehän laajentamisen kautta. Tulisi siis tuntea empatiaa muitakin kuin itselle lähimpiä ihmisiä kohtaan. Empatialla puolestaan tiedostavassa muodossaan ei tarkoiteta myötätuntoa tai hyväntekeväisyyttä, vaan myötäelämiseen liitetään valmius kuunnella toisen näkökulmia ja tarpeita, tietoisuus asioiden taustoilla olevista laajemmista syistä sekä halu muuttaa niitä.

USKALLUS-kehittäjäopettajat 3

Kuva: Anuleena Kimanen.

 

Uskonnonopetus on tähänkin asti tarjonnut erilaisia näkökulmia elämäntapoihin ja etiikkaan, joten tätä kautta matka muutosta mahdollistavaan tiedostavaan empatiaan ei ole pitkä. Jos systemaattisemmin avattaisiin erilaisia kysymyksiä opiskeltavan uskonnon historiasta ja nykypäivästä kriittisen arvioinnin kohteeksi, ehkä oppilaille tulisi entistä selvemmäksi, että opetuksen tavoitteena ei ole kasvattaa opetettavan uskonnon myötäilyyn vaan omaan ajatteluun. Jos taas oppilaille tarjotaan mahdollisuuksia pohtia vallankäytön kysymyksiä mahdollisimman monessa yhteydessä, se voi auttaa etuoikeuksien tunnistamisessa ja moraalisen kehän laajentamisessa. Uskonnonopetuksessa on kyllä toteutettu yhteiskuntaeettisiä projekteja, mutta vaikka näihin ei olisi aikaa, oppilaille voi tarjota näkymiä siihen, miten voi vaikkapa omalla kielenkäytöllään rakentaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. USKALLUS-hanke myös tutkii oppilaiden näkökulmaa osallisuus- ja oikeudenmukaisuuskysymysten käsittelyyn uskonnonopetuksessa.