Uskonnon- tai vakaumuksenvapaus, tuttavallisemmin uskonnonvapaus, on epäilemättä vähiten tunnettu ja ymmärretty ihmisoikeus, kirjoittaa Suomen Ekumeeninen Neuvoston Anna Hyvärinen.
Usein kuulee väittämiä, joiden mukaan uskonnonvapaus suojaa vain tiettyjä intressejä tai ryhmiä, tai sitten tätä oikeutta ei tunneta juuri ollenkaan. Uskonnonvapautta voidaankin käyttää mitä mielikuvituksellisempien asioiden ajamiseen, mutta toisaalta uskonnonvapaudesta puhumista tai sen edistämistä voidaan myös pelätä.
Tosiasiallisesti uskonnon- tai vakaumuksenvapaus on kaikkia maailman ihmisiä, niin uskontoihin kuin vakaumuksiinkin kuuluvia ja uskonnottomia, suojaava oikeus, joka on kirjattu mm. YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen ja Suomen perustuslakiin. Tämä oikeus toteutuessaan merkitsee oikeutta identiteettiin, eksistentiaalisten kysymysten käsittelyyn, omaantuntoon ja vapaaseen ajatteluun sekä uskonnon tai vakaumuksen harjoittamiseen ja julistamiseen yksin, ryhmässä, yksityisesti tai julkisesti.
Pew Research Center -tutkimuslaitoksen selvitysten mukaan maailman väestöstä 84 % kuuluu tai identifioituu johonkin uskontoon, ja n. 76 % elää maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan vakavin seurauksin. Rajoitukset voivat vaihdella sensuurista ja tilan kaventamisesta suoranaiseen vainoon ja systemaattisiin murhiin. Näin ollen uskonnon- tai vakaumuksenvapauden tunteminen ja edistäminen on aivan oleellista kestävän rauhan, turvallisuuden ja yhteiskuntien tasapainon kehittämiseksi. Tavoitteena tulisikin olla yhteiskunta, jossa uskonnot, vakaumukset ja uskonnottomuus saisivat näkyä julkisesti ilman syrjintää, hiljentämistä tai väkivaltaa, ja jossa uskontoja ei politisoida väärien päämäärien vetureiksi.
Miten me voimme edistää kaikkien rauhanomaista rinnakkaiseloa uskonnonvapauden ja ihmisoikeuksien hengessä? Ensimmäinen askel on oppia uskonnon- tai vakaumuksenvapaudesta ja sen edistämisen keinoista. Kuulostaa hankalalta, mutta tämä on uuden oppimisportaalin myötä helpompaa kuin ensiajatukselta arvaisikaan. Pohjoismainen uskonnonvapausasiantuntijoiden verkosto NORFORB taustaorganisaatioineen on luonut globaalisti avoimen portaalin verkko-osoitteessa: http://www.forb-learning.org/ Suomessa portaalin taustatahoina ovat Suomen Ekumeeninen Neuvosto ja Lähetysseura.
Portaali soveltuu käytännössä kaikille, niin yksittäisestä kiinnostuneesta aina uskontokuntiin ja päättäjiin. Aineiston keskeisimmän osion muodostavat lyhyet animoidut videot, joiden katsominen on sekä nopeaa että erittäin kiinnostavaa. Niiden ohella sivuilla on tarjolla monenlaisia oppimismateriaaleja eri kohderyhmille ja ideoita koulutusten järjestämiseen. Uutta aineistoa kehitetään sivuille tulevaisuudessakin. Tarvittaessa materiaalin saa USB:llä tai CD:llä käyttäjän turvallisuuden suojaamiseksi.
Verkko-oppimisympäristö julkistettiin korkean tason tilaisuudessa YK:n ihmisoikeusneuvoston 37. kokouksen yhteydessä 6. maaliskuuta 2018. YK:n uskonnonvapauden erityisraportoija Ahmed Shaheed toimii yhtenä oppimisympäristön neuvonantajista ja oli julkistamistilaisuuden pääpuhuja.
Ihmisoikeudet ovat maailmassa jatkuvasti koetuksella. Oikeudenmukaisuus ja jokaisen jakamaton ihmisarvo muuttuvat helposti potkupalloiksi itsekkäiden johtajien, kulttuuristen väittämien, talouden, politiikan tai ärhäköiden sosiaalisten ryhmien peleissä. Tarvitsemme heitä, jotka väsymättä jaksavat puolustaa ihmisoikeuksia silloinkin, kun se tuntuu toivottomalta. Tarvitsemme heitä, jotka edistävät uskonnon- tai vakaumuksenvapautta niin meidän omassa uskontoallergisessa kuin tietyissä uskonnonvapautta röyhkeästi polkevissa valtioissakin, sekä valtioissa, joissa sosiaalisten ryhmien vähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa rohkaistaan tai se sitä katsotaan sormien läpi.
Helppo nakki? Ihmisoikeuksien edistäminen ei tarkoita vain normaalin ihmisen arjen ulkopuolella olevien henkensä uhraavien uhkarohkeiden ihmisoikeuspuolustajien, pitkälle erikoistuneiden kärkiammattilaisten tai korkeantason valtionjohdon tekemisiä. Lopultakin ihmisoikeudet ovat ruohonjuuritason oikeuksia, liike joka lähtee tavallisista ihmisistä – niistä voimavaroista ja paikoilta käsin, missä itse kukin elämässä olemme. Oppimalla ja tekemällä luomme toivoa ja oikeudenmukaisuutta, se on meidän jokaisen tehtävä.