Helsingin yliopiston uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho pohtii katsomukset –portaalin merkitystä ja toimintaa.
Olen opettanut uskontotiedettä yli kolmekymmentä vuotta ja sinä aikana suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut suuria muutoksia. Kun 1990-luvun alussa tein väitöskirjaani turkkilaisista naisista ja islamista, joku ihmetteli isoon ääneen voiko tuollaisesta aiheesta kukaan olla kiinnostunut.
Nykyään uskonnot kiinnostavat ja niistä käydään kiivaita keskusteluja. Moniarvoisessa yhteiskunnassa perinteisiä käsityksiä asetetaan kyseenalaiseksi ja ihmiset etsivät vastauksia hyvin eri tahoilta elämän peruskysymyksiin oikeasta ja väärästä tai hyvästä ja pahasta. Yhteiskunnan monikulttuuristumisen myötä eri tahoilla kaivataan myös kipeästi tietoa uskonnoista ja katsomuksista. Uskontotieteen professoria tiedon tarve ilahduttaa mutta keskustelun kärjistyminen huolestuttaa.
Sosiaalinen media ei tarjoa uutta foorumia vain poliittiselle mielipidevaikuttamiselle, kuten olemme esimerkiksi oppineet Yhdysvaltojen presidentin vaaleista. Sen kautta rakennetaan erilaisia maailmoja lähes kaikilta ihmiselämän alueilta. Mitä uskonnoista ja katsomuksista tulisi tietää? Miten niistä voi – ja saa – keskustella
Samalla kun yhteiskunnallinen kiinnostus uskontoja kohtaan kasvaa, lisääntyy myös niitä koskeva tutkimus. Uskontoja eivät enää tutki vain teologit tai uskontotieteilijät vaan niiden tutkimus on laajentunut myös politiikan ja yhteiskunnan tutkimukseen. Oikeustieteessä uskontoja ja katsomuksia on tarkasteltu keskeisesti uskonnonvapauslain näkökulmasta, jossa on määritelty kirkon ja valtion suhdetta. Näkökulma on edelleen tärkeä mutta yhteiskunnan muuttuessa moniarvoiseksi, kysymykset ovat laajentuneet koskemaan eri uskonnoista ja uskonnottomuudesta nousevia oikeuskäsityksiä. Islamin sharia-lakia koskeva keskustelu Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on tästä yksi esimerkki. Ranskaa ravistelleet huivikeskustelut taas laittavat pohtimaan eurooppalaisen yhteiskunnan maallisuutta.
Uskonnot: kuihtumista vai kukoistusta?
Länsimainen yhteiskunta nähdään pitkälle maallisena eli sekulaarina yhteiskuntana, jossa uskonto on (vain) yksityiselämän asia. Mutta onko näin? Ja tulisiko näin olla? Uskontososiologit käyvät kiivasta keskustelua uskonnon kohtalosta ja antavat hyvin erilaisia vastauksia.
Yksinkertaistaen tutkijat voi asettaa kahteen leiriin. Yksi taho korostaa sitä, että kirkon merkitys Euroopassa kutistuu kutistumistaan ja maallistuminen vahvistuu. Tämän linjan tutkijat asettuvat pitkään filosofiseen jatkumoon. Valistuksen jälkeen ja varsinkin toisen maailmansodan jälkeen vallinneessa modernisaatioajattelussa ennustettiin, että uskonto kuolee tai se jää pelkästään ihmisten yksityisasiaksi.
Vastapuoli taas kritisoi ennustuksia uskonnon kuolemasta ja marssittaa esimerkkejä siitä miten uskonto on edelleen tärkeä mahti maailmassa – ei vain yksityisasiana vaan myös julkisessa kentässä. Näin ajattelevat tutkijat viittaavat esimerkiksi uskonnollisen fundamentalismin nousuun sekä uskonnon kytkeytymiseen etnisyyteen ja nationalismiin eri puolilla maailmaa. He tukeutuvat myös erilaisiin maailmanlaajuisiin arvomittauksiin, jotka osoittavat, että uskontojen kannattajaluvut ovat pikemminkin kasvussa kuin laskussa.
Kumpikaan taho ei kiistä uskonnon viime vuosikymmeninä lisääntynyttä näkyvyyttä, mutta he arvioivat sen merkitystä eri tavoin.
Moniarvoinen Suomi
Kaikilla kansainvälisillä mittareilla mitattuna myös Suomi on hyvin maallistunut maa. Siitä huolimatta monet uskonnolliset rituaalit näyttävät suomalaisten parissa pitävän pintansa.
Uskontotieteilijälle on tuttua universaali huomio, että ihmiset kaipaavat rituaaleja, joilla merkitä tärkeitä tapahtumia ja elämän taitekohtia. Harva ihminen elää katsomuksistaan huolimatta elämänsä ilman rituaaleja.
Perinteisesti elämänvaiherituaaleja on tarjonnut kirkko. Tämän rinnalla on kuitenkin alkanut kehittyä toisenlainen – uskonnoton – juhlakulttuuri. Esimerkiksi eduskunnan avajaisten yhteyteen on tarjolla kirkonmenojen sijaan uskonnoton juhlatilaisuus. Myös jotkin Helsingin yliopiston tiedekunnat tarjoavat promootion jumalanpalveluksen tilalle uskonnotonta vaihtoehtoa. Nykyään on myös tarjolla ohjelmatoimistoja, joiden kautta voi tilata uskonnottomia nimenantojuhlia, hää- ja hautajaismenoja.
Yhteiskunnassamme elääkin nykyään rintarinnan uskonnollinen ja uskonnoton juhlakulttuuri. Lukumääräisesti tarkasteltuna uskonnolliset menot vetävät edelleen enemmän osallistujia kuin uskonnottomat. Mitä tämä kertoo Suomesta ja suomalaisten ajatusmaailmasta?
Katsomukset –portaali: Tietoa ja keskustelua
Suomalainen yhteiskunta on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut monikulttuurisemmaksi ja moniarvoisemmaksi. Uskontoja ja katsomuksia koskevaa tutkimusta on runsaasti saatavilla, mutta sen paikantaminen voi olla hankalaa, jos ei tiedä mistä lähteä etsimään. Uskontoihin ja katsomuksiin liittyvä keskustelu rönsyilee niin monilla foorumeilla, että siitä on vaikea pitää kirjaa.
Katsomukset –portaali on rakennettu uskontoihin ja katsomuksiin liittyvän tutkimuksen ja yhteiskunnallisen keskustelun kohtaamispaikaksi.
Portaali tarjoaa tutkimuspohjaista tietoa eri katsomuksista – niin uskonnollisista kuin sekulaareistakin. Se lisää ymmärrystä siitä, millaisissa tilanteissa eri uskontojen ja katsomusten tuntemusta yhteiskunnassamme tarvitaan.
Katsomukset -portaali on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Se tarjoaa mahdollisuuden jakaa monipuolisesti tietoa ja alustan erilaisille perustelluille näkemyksille ja mielipiteille uskonnoista ja katsomuksista.
Tervetuloa seuraamaan ja keskustelemaan!