Lori G. Beamanin, Ryan T. Cragunin ja Douglas Ezzyn toimittamassa kirjassa Unearthing Lifestances (De Gruyter) kansainvälinen joukko uskonnontutkijoita haastatteli yli 130 ihmistä liki 50 eri yhteisöpuutarhasta kahdeksasta eri maasta: Argentiinasta, Australiasta, Brasiliasta, Iso-Britanniasta, Kanadasta, Norjasta, Suomesta ja Yhdysvalloista. Tutkimuksen perusteella erilaisista uskonnollisista ja uskonnottomista lähtökohdista maailmaa tarkastelevat ihmiset jakavat hyvin samanlaisia näkökulmia liittyen ihmisen ja muun luonnon suhteisiin. Suomen osuuden tutkimuksesta toteutti Itä-Suomen yliopiston PALSTA-tutkijaryhmässä toimiva käytännöllisen teologian yliopistonlehtori Anna Sofia Salonen, joka kertoo tässä kirjoituksessa tutkimuksen keskeisistä havainnoista.
Puutarhanhoito kutsuu pohtimaan uskonnon rajoja
Puutarhat ovat kautta aikojen olleet rauhan, harmonian ja hyvinvoinnin symboleita. Niillä on ollut keskeinen rooli myös uskonnoissa. Ei siis ole ihme, että uskonnontutkijat ovat astuneet kiinnostuneina puutarhaan. Aiemmissa tutkimuksissa puutarhanhoitoa on pidetty hyvänä paikkana tutkia niin sanottua elettyä uskontoa eli sitä, kuinka uskontoa kohdataan ja kuinka sitä harjoitetaan jokapäiväisessä elämässä. Tutkimuksissa puutarhanhoidon ja uskonnon yhdistävät näkökulmat ovat ulottuneet laajalle, aina hengellisistä merkityksistä arkiseen uskonnonharjoitukseen ja kutsumuksellisiin kysymyksiin.
Puutarhanhoidon tarkastelu hengellisenä tai uskonnollisena toimintana on kuitenkin ongelmallista. Erityinen uhka on yliuskonnollistaminen eli uskonnon ja siihen liittyvien käsitteiden ulottaminen yli niiden mielekkäiden rajojen. Riskinä on, että uskonnon käsite ulotetaan toimintoihin, joita kenties voitaisiin tarkastella yhtä hyvin tai paremmin ilman uskonnon viitekehystä, tai joissa uskonnollisuuden tarkastelu johtaa uskonnon merkityksen ylikorostamiseen. Tämä on ongelmallista maailmassa, jossa kasvava joukko ihmisiä identifioi ja asemoi itsensä ensi sijassa muun kuin uskonnollisen orientaation kautta. Tutkijoiden on varottava pakottamasta ihmisiä kategorioihin, joita he eivät tunnista tai joihin he eivät kuulu.
Kansainvälisessä yhteisöpuutarhoja ja uskonnottomuutta tutkivassa hankkeessa olemme huomanneet, että puutarhat ovat antoisia paikkoja uskonnontutkijalle siksi, että ne herättävät pohtimaan uskonnon rajoja. Tutkimukseen osallistujat ovat uskonnollisuuden näkökulmasta kirjava joukko, joita puutarhanhoito yhdistää. Kuinka siis lähestyä heitä katsomusten näkökulmasta kestävällä ja sisään sulkevalla tavalla?
Elämänasennot ylittävät vastakkainasetteluita
Hankkeessa käytimme uskonnon sijaan elämänasentojen käsitettä (englanniksi lifestances), mikä auttoi tekemään tasavertaisesti tilaa sekä uskonnollisille että uskonnottomille äänille. Sana viittaa uskomuksiin, suhteisiin ja käyttäytymiseen, jotka liittyvät ihmisen käsitykseen elämästä ja olemassaolosta. Elämänasennot ovat asentoja kahdessa merkityksessä: monikossa, koska ne ovat lähtökohtaisesti moninaisia, ja ruumiillistuneina, koska ne asemoivat ihmisen osaksi ympäröivää maailmaa materiaalisessa, sosiaalisessa ja katsomuksellisessakin mielessä.
Kyse ei ole ainoastaan ongelmallisten sanojen vaihtamisesta sopivampiin, vaan koko tutkimuksen ja tulkintojen tekemisen prosessista. Elämänasentojen käsite antaa mahdollisuuden sulkea aktiivisesti ulos uskonnon kategoriaa ja siten vastustaa lähestymistapaa, joka etsii yhtymäkohtia puutarhanhoidon ja uskonnon välillä. Samalla avautuu tilaa tarkastella erilaisia katsomuksia omaavien ihmisten jakamaa yhteistä aluetta tasavertaiselta pohjalta.
Näin tehden havaitsimme, että sellaiset puutarhaa hoitavat ihmiset, jotka vaikuttavat uskonnollisuuden akselilla olevan ikään kuin vastakkaisilla laidoilla, jakavat paljon samanlaisia näkökulmia liittyen esimerkiksi ihmisten ja muun luonnon suhteisiin, ympäristön kunnioittamiseen ja puutarhassa esiintyviin epätoivottuihin lajeihin. Jotkut heistä liittävät aiheet uskonnolliseen tai uskonnottomaan katsomukseensa, mutta moni ei sanoita lainkaan siltaa uskonnollisen tai uskonnottoman identiteettinsä ja puutarhanhoidon välillä.
Suomalaisten puutarhaa hoitavien ihmisten kohdalla hyväksi esimerkiksi käyvät espanjansiruetanat. Espanjansiruetana on monelle suomalaiselle puutarhaa hoitavalle ihmiselle tuttu niin sanottu vieraslaji, jonka torjuntaan kannustetaan aktiivisesti. Espanjansiruetanoiden torjuntatyö nostaa esiin monia eettisiä kysymyksiä, kuten kysymyksen tappamisesta ja vastuullisuudesta. Etanoita koskevan keskustelun äärellä haastattelemamme ihmiset pohtivat monitahoisesti suhteita ei-toivottuihin toisiin, omaa asemaansa maailmassa, käyttäytymistään ja arvojaan – siis aiheita, jotka ovat uskonnontutkijoidenkin keskeistä tutkimusalaa. He eivät kuitenkaan liitä näitä teemoja lainkaan uskontoon, uskonnottomuuteen tai hengellisyyteen.
Puutarhat planetaarisen hyvinvoinnin paikkoina
Uskonnon kategoriaa ulossulkevan elämänasentojen näkökulman kautta pääsimme lähestymään puutarhanhoitoa käytäntönä, joka edistää ihmisten keskinäistä ja ihmisen ja muiden lajien välistä kollektiivista ja planetaarista hyvinvointia. Puutarhaa hoitaessaan ihmiset paikantavat itseään osaksi maailmaa ja kuvittelevat ja rakentavat tulevaisuuksia, jotka ovat merkityksellisiä – usein ilman viittausta uskontoon. Ihmiset kokevat puutarhat hyvinvoinnin lähteiksi, jotka vaikuttavat heidän katsomustensa eettisiin ja ontologisiin perusteisiin.
Tutkimuksemme perusteella puutarhoissa sekä vaalitaan yksilöllistä minuutta että huolehditaan muista – myös muunlajisista, puutarhan kokonaisuudesta ja lopulta yhteisestä planeetasta. Puutarha luo hoitajalleen tilan käsitteellistää maailmassa olemista relationaalisin eli suhteessa olemisen käsittein, haastaen siten yksilö- ja ihmiskeskeisiä katsomuksellisia diskursseja. Puutarhat ovat mahdollisuuksia toivon vaalimiseen ja mahdollisen rajojen muokkaamiseen. Uskonnontutkijalle ne tarjoavat mahdollisuuden tutkia näitä ilmiöitä tavalla, joka ylittää uskonnon ja uskonnottomuuden käsitteellisiä rajoja ja vastakkainasetteluita.
Kansainvälisen tutkimushankkeen Suomea koskevista tuloksista voi lukea myös Salosen yhdessä Ryan T. Cragunin kanssa kirjoittamasta tutkimusartikkelista ”Uskonnontutkija puutarhassa: Espanjansiruetana, elämänasennot ja uusintava ulossulkemisen etiikka”.