Lukuaika: 3 min.

Tiesitkö, että yksisarvisilla on monituhatvuotinen historia? Tai että yksisarvista on pidetty Kristuksen symbolina? Seuraavassa tekstissä uskontotieteen yliopistonlehtori, dosentti Tiina Mahlamäki Turun yliopistosta käy läpi yksisarvisen historiaa ja merkityksiä. Teksti on julkaistu 29.9.2019 Tiinan omassa blogissa, ja sitä on lyhennetty ja hieman muokattu hänen luvallaan.

 

Yksisarvisen tie Aasiasta Eurooppaan ja osaksi kristinuskoa

Yksisarviset ovat myyttisiä olentoja, joiden historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Esimerkiksi Kiinassa, Intiassa ja Japanissa on löydettävissä useita erilaisia yksisarvisia ja niistä kerrottuja tarinoita. Kiinalainen kertomus lienee vanhin, ja se löytyy jo kiinalaisen filosofian keskeisistä teoksista, kuten Rituaalien kirjasta. Kertomuksen mukaan yksisarvisen näkeminen on hyvä enne, koska se tulee suoraan Taivaasta ja tuo mukanaan rauhaa, viisautta ja hyvinvointia. Kiinalaisen tarinan yksisarvinen on hyvin ystävällinen hahmo. Se ennustaa tulevia tapahtumia, kuten vaikkapa suuren johtajan syntymän.

Intialaisessa perinteessä yksisarvisella on suuria voimia ja se on mahtava näkijä. Yksisarvinen edustaa uskoa ja intuitiota, korkeampaa henkisyyttä, rohkeutta ja vahvuutta. Ajanlaskumme alun ensimmäisinä vuosisatoina kertomus yksisarvisesta vaelsi Silkkitietä pitkin länteen ja matkan aikana siihen tarttui vaikutteita muun muassa persialaisesta traditiosta. Ja kun yksisarvinen vihdoin saapui Eurooppaan, sillä oli kyky neutralisoida myrkkyjen voimaa eli se saattoi auttaa myrkytyksen uhreiksi joutuneita.

Ensimmäisellä vuosituhannella yksisarviset alettiin kiinnittää neitsyyteen ja niitä kuvattiin Encyclopedia Britannican mukaan seuraavanlaisesti:

”Yksisarvinen on voimakas ja hurjapäinen eläin. Se voidaan vangita vain heittämällä sen eteen nuori neitsyt. Tällöin yksisarvinen painaa päänsä neitsyen syliin, ja tämä voi suitsia sen ja taluttaa kuninkaan palatsiin.”

Kristinuskon varhaisina vuosisatoina kertomus yksisarvisesta sulautui osaksi kristillistä perinnettä. Kerrottiin, että yksisarvinen oli ensimmäinen eläin, jolle Aatami antoi paratiisissa nimen, ja että yksisarvinen seurasi Aatamia ja Eevaa, kun nämä karkoitettiin paratiisista. Yksisarvinen nähtiin siis ihmisten, erityisesti naisten, ystävänä, ja vielä erityisemmin se nähtiin Neitsyt Marian ystävänä.

Keskiajalla yksisarvinen oli erittäin suosittu hahmo. Oletettuja yksisarvisen sarvia (todennäköisesti sarvivalaan sarvia) myytiin, annettiin lahjaksi ja käytettiin monenlaisin tavoin, esimerkiksi sairaiden parantamisessa, ilmaisemassa jos ruoka oli myrkytetty, ja kohottamassa miesten potenssia. Yksisarvinen symbolisoi kuningasta, ja sitä käytettiinkin useissa vaakunoissa, esimerkiksi Skotlannin vaakunassa se näkyy vielä tänäänkin. Yksisarvinen oli myös Kristuksen symboli, koska he molemmat ovat puhtaita ja viattomia. Skotlannista, Stirlingin linnasta löytyy kuvakudossarja, jossa kuvataan yksisarvisen avulla Kristuksen elämä ja kärsimyshistoria (tarina kertoo samanaikaisesti myös poikamiehen vangitsemisesta avioliittoon).

Tarinan lopussa yksisarvinen/Jeesus/sulhanen on paratiisissa. Aita voidaan tulkita sekä suojaamassa ulkomaailmalta, estämässä pääsyn sinne että sulkemassa turvallisesti sisäänsä.

Yksisarviset tänään: ihmisoikeudet, lasten maailma ja uushenkisyys

Historiallisen yksisarvisen kuva koostuu sellaisista ulottuvuuksista, kuten viisaus, henkisyys, puhtaus, viattomuus, parantaminen ja voima. Jotain näistä piirteistä on löydettävissä myös nykyajan yksisarvisista, joskin useimmiten yksisarvista käytetään metaforana jostakin epätodesta, äärimmäisen harvinaisesta tai jostain, joka ei ole olemassa – ainakin jos googlaa termin, saa tämänkaltaisia vastauksia. Yksisarvinen toimii myös lgbt+ -yhteisön ja ihmisoikeusliikkeen tunnuksena, sateenkaaren ohella ja lisäksi.

Mutta kaikkein yleisimmin yksisarviset ovat tänä päivänä olentoja lasten ja satujen maailmoissa – esimerkiksi Harry Potter -kirjasarjassa yksisarvinen on puhtainta ja viattominta mitä on, ja sen veri antaa elämänvoimaa. Suuri yleisö näkeekin yksisarviset mielikuvitusolentoina, jotka eivät kuulu todelliseen maailmaan. Ne kuuluvat fantasian, epärationaalisen, lapsellisen ja marginaalin maailmoihin.

Yksisarviset ovat läsnä myös nykypäivän uuden henkisyyden ja esoterian perinteissä. Yksisarvisen kuva nykypäivän henkisyyden miljöössä kokoaa sisäänsä muinaisia Kauko- ja Lähi-Idän tarinoita, keskiaikaisen kristillisyyden legendoja, sekä new age -henkisyyden diskursseja ja kuvia. Uushenkisyyden kuva yksisarvisesta viittaa Atlantikseen, chakroihin, parantamiseen, puhdistamiseen, energioihin, voimaannuttamiseen sekä feminiinisyyden juhlintaan, mutta myös Kristus-tietoisuuteen, luontoon, meditaatioon, mielikuvitukseen ja visualisaatioon.

Diana Cooper, joka on tunnettu enkeleitä käsittelevistä teoksistaan, on kirjoittanut myös yksisarvisista teoksen nimeltä The Wonder of Unicorns (2008), joka on vaikutusvaltaisin teos tällä kentällä.

Cooperin teoksessa kerrotaan, miten yksisarvisia oli olemassa jo Atlantiksen aikakaudella ja ne ovat nyt tulleet takaisin auttamaan ihmisiä ja tarjoamaan heille parannusta, iloa ja valaistumista. Cooperin mukaan lukemattomat ihmiset kohtaavat yksisarvisia ja käyttävät niitä ratkoessaan arkisen elämänsä ongelmia ja kohtaamiaan kriisejä – hyvin samalla tavoin kuin mitä Terhi Utriainen on tutkimuksissaan kirjoittanut siitä, miten naiset toimivat enkelien kanssa.

Ihminen voi tavata oman yksisarvisensa meditaatiossa, visualisaation avulla, unissa, omassa sisäisessä maailmassa ja mielessä. Voi joko puhdistaa sen tilan, jossa juuri on tai siirtyä paikkaan, jossa on vahva energiataso tai jossa seinät tämän ja tuonpuoleisen välillä ovat ohuet. Kirjassaan Cooper tarjoaa useita eri meditaatio-ohjeita yksisarvisen tapaamiseen.

Eli, jos haluaa kohdata yksisarvisen ja hyödyntää sen energiaa, kyse ei ole materiaalisesta kohtaamisesta tai tapahtumasta, vaan se tapahtuu aina mielessä. Täytyy vain luottaa siihen, että yksisarvisia on olemassa. Jos haluaa jotain, pitää kuvitella, että itsellä on se jo. Työskentely yksisarvisten energian avulla, niiden avulla parantaminen sekä avun pyytäminen niiltä ei ole uskon asia, siinä on kyse kuvittelusta, visualisoinnista ja luottamuksesta.