José Casanova (Georgetown University) luennoi Helsingin yliopistolla teologisen tiedekunnan kutsumana aiheesta Global Religious and Secular Dynamics. Aika ja paikka: perjantai 27.4. klo 14.15–16.00, yliopiston Päärakennus, luentosali 10. Tekstin kirjoittaja FT Mira Karjalainen työskentelee tutkimuskoordinaattorina Helsingin ylipiston humanistisessa tiedekunnassa.

Luentosali kuhisi ääriään myöten täynnä, kun maailmankuulu uskontososiologi José Casanova saapui luennoimaan Helsingin yliopistoon huhtikuun lopulla. Paikalla oli uskonnontutkijoiden lisäksi kuulijoita ainakin ulkoministeriöstä ja Crisis Management Initiativesta. Casanovan aiheena oli Global Religious and Secular Dynamics, ja luento avasi teologisen tiedekunnan Uskonto, konfliktit ja dialogi -keskuksen vierailuluentojen sarjan.

Casanova pohjasi luentonsa vuonna 1994 ilmestyneeseen teokseensa Public Religions in the Modern World, jota pidetään uskontososiologian klassikkona. Opuksessa hän väittää uskonnon palaavan julkisuuteen ja ottavan takaisin sen julkisen roolin, joka sillä oli ennen yhteiskunnan maallistumiskehitystä. Teos ei kuulemma ilmestyessään herättänyt juuri huomiota, mutta syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen Casanovan ajatukset saivat yhtäkkiä valtavan suosion. Nyt hän palasi tähän uskontososiologian perusteokseen päivitetyin tiedoin.

”Olemme sekulaareja, koska olemme moderneja”

Casanovan mukaan vallitseva ajatus, jonka mukaan uskonnon poistaminen maailmasta lopettaa myös konfliktit ja sodat, on virheellinen. Väite on hänen mukaansa virheellinen, koska se perustuu pitkälti eurooppalaiseen traditioon ja sivuuttaa muun maailman. Eurooppalainen sekularisaatio pohjaa ajatukseen, jonka mukaan ”olemme sekulaareja, koska olemme moderneja.” Taustalla on homogeeninen valtionkirkkojärjestelmä, jossa alamaiset ovat historiallisesti kuuluneet samaan uskontoon hallitsijansa kanssa. Kun tästä on vapauduttu, on vapauduttu uskonnottomuuteen, ei uskonnolliseen moniarvoisuuteen (pluralismiin).

Uskonto ei ole kuitenkaan kadonnut, eikä tule katoamaan minnekään. Casanova huomauttaa, ettei eurooppalaista sekularisaatiokehitystä voi ottaa maailmanlaajuisen uskontokehityksen normiksi. Globaali uskonnollinen moniarvoistuminen on kehityssuunta, joka voi jäädä näkemättä, jos maailmaa tuijotetaan vain eurooppalaisten silmälasien läpi. Esimerkiksi Yhdysvallat on sekä moderni että uskonnollinen kansakunta. Yhdysvalloissa valtiolla ei ole uskonnon suhteen roolia – paitsi vartioida omaa neutraaliuttaan. Siihen kuuluu, että uskontoja suojellaan valtion sekaantumiselta niiden toimintaan. Pluralismi Yhdysvalloissa onkin uskontojen välisissä suhteissa, ei uskonnon ja valtion välissä. Myöskään Latinalaisessa Amerikassa eurooppalainen sekularisaatiokehitys uskonnosta uskonnottomuuteen ei toteudu. Katolinen kirkko on toki menettänyt asemiaan, mutta syynä siihen ei ole niinkään uskonnottomuus, vaan karismaattisten protestanttiliikkeiden vetovoima (ja pienempien uskontojen, kuten afrobrasilialaisten traditioiden nousu). Latinalainen Amerikka ei ole siis maallistumassa vaan vaihtamassa uskontoaan.

Uskonnot ja kansallisvaltioideologia

Casanova väittää, että ongelma ei ole uskonto vaan kansallisvaltioideologia. Esimerkiksi Intian niemimaalla elettiin vuosisatoja (uskontokuntamielessä) sulassa sovussa, kunnes itsenäistymispyrkimyksien myötä noussut kansallisvaltioideologia synnytti Intian ja Pakistanin ja loputtomat kiistat hindujen ja muslimien välille.

Viisikymmentä vuotta sitten Saksassa ei ollut muslimeja – ainoastaan turkkilaisia, Casanova huomauttaa. Samoin Britanniassa ei ajateltu, että siellä asuu muslimiväestöä, mutta pakistanilaisia. Ranskassa oli muslimien sijaan pohjoisafrikkalaisia. Nyt tilanne on toinen ja islam koetaan uhkaksi.

José Casanova Helsingin yliopistolla. Kuva: Teemu Taira.

Globaalit ummat

Pitkään luultiin, että vain kansallisvaltiot voivat toimia kuviteltuina yhteisöinä (imagined communities), joilla on kyky yhdistää ihmiset. Nyt huomataan uskonnon pystyvän samaan. Globaalit ummat, uskovien yhteisöt, kokoavat ihmisiä ympäri maailman. Hindu-umma, kristittyjen umma, juutalaisumma ja muslimiumma ovat globaaleja kuviteltuja yhteisöjä, joilla on valtaa rakentaa siltoja, mutta myös toiseuttaa rakentamalla vastakkainasetteluja.

Uskonto voi siis rakentaa siltoja, mutta myös pyhittää väkivallan. Casanovan mukaan kuitenkin juuri moniarvoisuus on ihmisyyden ydin. Uskonnon tulee tukea ja vaalia tätä ydintä.

Luennon lopussa Casanova nosti uskonnolle vielä yhden tehtävän – maapallon pelastamisen pelastamalla luonto. Ekologisessa kriisissäkin on uskonnon toimittava sillanrakentajana.

Mutta miksi José Casanovalla on maailma kämmenellään? – Koska on upeaa kuunnella yhden tutkijan muodostamaa synteesiä kaikesta, mitä uskonnollisella kentällä maailmassa tapahtuu. Onneksi meillä on maailmanselittäjiä, jotka pystyvät nostamaan maailman hyppysiinsä ja tarkastelemaan sitä kokonaisena ja eheästi. Ja onneksi meillä on tutkijoita, jota tarkastelevat uskontoa eri näkökulmista yksilön huomioon ottaen ja vahvaan ruohonjuuritason empiiriseen aineistoon nojaten. Ilman ensimmäisiä ei olisi maailmanselityksiä, ilman jälkimmäisiä ei maailmanselityksillä olisi pohjaa.

Lue lisää: Casanova, J. (1994). Public Religions in the Modern World. Chicago: University of Chicago Press.