Megalomaaniset stadionkonsertit muistuttavat estetiikaltaan kansallissosialistisen Saksan propagandanäytelmiä, joissa myytit ja esiintymisteknologia tuottivat yhteen kietoutuessaan uskonnollisen elämyksen kaltaisia lumoutumisen hetkiä. Mistä on kysymys tässä affektiivisessa perinnössä, jonka merkitys on paradoksaalisesti korostunut konserttien puuttuessa korona-aikana, kysyy Turun yliopiston kulttuurihistorian erikoistutkija ja kulttuuriperinnön tutkimuksen dosentti Kimi Kärki. Stadionkonserttien järjestäminen on aika järjetöntä toimintaa niin lähtökohtaisesti kuin erityisesti korona-ajan … Jatka artikkeliin Fasistinen estetiikka ja teknologiset myytit rock-areenoilla