Uskonnonopetuksen luonteen muuttuessa kiinnostus ja tarve uskonnon osaamisen arviointiin ja mittaamiseen on lisääntynyt. Uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtori Pietari Hannikainen ja uskonnonpedagogiikan professori Antti Räsänen kirjoittavat tutkimuksestaan, jossa mitattiin peruskoulunsa päättävien oppilaiden uskonnonlukutaitoa ja maailmanuskontojen osaamista Suomessa. Suomalaisnuorten maailmanuskontojen osaaminen oli kohtalaista. Osaamisessa esiintyi kuitenkin suuria eroja alueellisesti, tyttöjen ja poikien välillä sekä eri katsomusopetuksen ryhmissä.
Tieto on valtaa
Viime aikoina uskontoihin liittyvä tieto ja sen luonne ovat enenevästi kiinnostaneet koulun katsomusopetuksessa eri maissa. Lisääntyneeseen kiinnostukseen on monia syitä. Perinteinen yhden uskonnon opetus on muuttunut monessa Euroopan maassa uskontojen ja maailmankatsomusten tai katsomustiedon opetukseksi. Tämä muutos nostaa tiedon ja sen luonteen tarkastelemisen tutkimuksen keskeiseksi kysymykseksi.
Uskontolukutaito on yksi kiinnostuksen kirvoittaja. Monissa maissa on kiinnitetty erityistä huomiota uskontojen välisen lukutaidon opettamiseen. Relevantti kysymys on, mitä oppilaiden pitäisi tietää omastaan ja muiden uskonnoista pystyäkseen arvioimaan uskontoja ja erilaisia vakaumuksia. Huolenaiheena on uskontolukutaidottomuuden (religious illiteracy) lisääntyminen.
PISA-tutkimusten tyyppiset oppimistutkimukset ovat lisänneet myös katsomusopetuksessa kiinnostusta opetettavien ja opittujen tietojen määrään ja laatuun. Monissa maissa on havahduttu siihen, että katsomusopetuksessa osaamisen arviointi on ollut yksittäisten opettajien puuhailua vailla yhtenäistä arviointijärjestelmää alueellisella tai valtakunnallisella tasolla. Systemaattista arviointia tekevät pioneeriopettajat haluavat oppimistulosten arvioinnin avulla kehittää omaa opetustaan, ja myös kohentaa oppiaineen statusta muiden kouluaineiden joukossa. Joissakin maissa, kuten Ruotsissa ja Australiassa, on otettu käyttöön standardisoidut testit kaikille uskontoa opiskeleville oppilaille. Nämä testit mittaavat erityisesti tietoja eri uskonnoista ja katsomuksista. Testit ovat herättäneet opettajissa ja oppilaissa voimakkaita reaktioita, mutta samalla kansainvälistä kiinnostusta.
Maailmanuskonnot: Tyydyttävä osaamistaso
Tutkimme peruskoulun 9-luokkalaisten tietoja ja osaamista maailmanuskonnoista, joilla tässä tarkoitetaan kristinuskoa, islamia, juutalaisuutta, buddhalaisuutta ja hindulaisuutta. Tutkimusaineisto (N = 1337) kerättiin keväällä 2021 sähköisellä kyselylomakkeella 37 peruskoulusta katsomusopetuksen ryhmistä. Suomesta kerätty aineisto on osa kansainvälistä tutkimushanketta, jossa vertaillaan uskontoja koskevaa osaamista ja uskontolukutaitoa eri maissa.
Tulosten mukaan yhdeksäsluokkalaisten maailmanuskontojen tuntemus on tyydyttävällä tasolla. Yhdeksäsluokkalaisten osaaminen vastasi keskimäärin 7+ kouluarvosanaa. Kristinusko tunnettiin odotetusti parhaiten, heikointa osaaminen oli hindulaisuutta ja islamia koskevissa kysymyksissä. Verrattuna muihin maihin, suomalaisten keskimääräinen osaamistaso oli samalla tasolla saksalaisten kanssa, kun taas ruotsalaisnuoret tunsivat maailmanuskontoja keskimäärin hieman paremmin. Ruotsalaisten parempia tietoja eri uskonnoista selittää kaikille yhteinen uskontotiedon oppiaine.
Eroja esiintyy ryhmien välillä
Oppilaiden osaamisessa oli hajontaa. Tytöt tiesivät maailmanuskonnoista enemmän kuin pojat ja muunsukupuoliset. Evankelis-luterilaisen uskonnon oppiainetta opiskelevien keskiarvo oli muita ryhmiä suurempi ja eteläsuomalaiset saivat korkeampia keskiarvoja, kuin muilla Suomen alueilla asuvat (ks. taulukko 1).
Osaamisen ryhmäkeskiarvot ja hajonnat sukupuoliryhmissä ja asuinseudun, katsomusopetusryhmän sekä oppiaineen kiinnostuksen mukaan; ANOVA, asteikko 0–25.
| Sukupuoli | Keskiarvo | Keskihajonta | n |
| tyttö | 14,6 | 4,6 | 637 |
| poika | 13,4 | 4,7 | 552 |
| muu | 12,6 | 4,5 | 87 |
| Yhteensä | 14,0 | 4,7 | 1276 |
| Suomen alue | |||
| Etelä-Suomi | 15,2 | 4,6 | 376 |
| Länsi-Suomi | 13,9 | 4,6 | 458 |
| Pohjois-Suomi | 13,1 | 4,6 | 148 |
| Itä-Suomi | 12,7 | 4,6 | 288 |
| Yhteensä | 13,9 | 4,7 | 1270 |
| Katsomusaine | |||
| evankelisluterilainen | 14,5 | 4,4 | 1038 |
| ortodoksi | 11,8 | 4,3 | 26 |
| elämänkatsomustieto | 13,0 | 4,9 | 129 |
| muut | 9,6 | 4,4 | 72 |
| Yhteensä | 14,0 | 4,6 | 1265 |
| Kiinnostuneisuus | |||
| kiinnostuneet | 15,5 | 4,5 | 412 |
| myönteiset | 13,0 | 4,5 | 342 |
| välinpitämättömät | 13,2 | 4,7 | 529 |
| Yhteensä | 13,9 | 4,7 | 1283 |
Tulokset mukailevat muun kouluoppimisen sosio-demografisia eroja, kuten tyttöjen ja eteläsuomalaisten parempaa koulumenestystä, joka on todettu esimerkiksi PISA-tutkimuksissa Aiemmissa tutkimuksissa uskonnon osaaminen on kuitenkin ollut maaseudulla parempaa kuin kaupungeissa. Niinpä maailmanuskontojen osaamisen painottuminen Etelä-Suomeen selittyy maahanmuuton tuomalla monikulttuurisuudella. Maahanmuutto on painottunut Suomessa pääkaupunkiseudulle ja sen ympäristöön, jossa maahanmuuttajien osuus on muita alueita huomattavasti korkeampi. Etelä-Suomessa muiden uskontojen läsnäolo koulussa ja nuorten elämässä ylipäätään lisää uskontojen näkyvyyttä ja kiinnostavuutta.
Vähemmistöuskontoja ja elämänkatsomustietoa opiskelevien heikompi maailmanuskontojen tuntemus herättää kysymyksiä. ET:n osalta tulos oli odotettu, koska uskontojen osuus opetussuunnitelmassa on vähäinen. Pienryhmäisten uskontojen osalta tulokset viittaavat vaihtelevan tasoiseen opetukseen, mutta pienen otannan vuoksi aiheesta tarvittaisiin lisätutkimusta. Suomalaiset peruskoululaiset näyttävät saavan vaihtelevat lähtökohdat uskontolukutaitonsa kehittämiseen.
Tutkimus jatkuu ja edistyy
Tulisiko Suomessa ottaa käyttöön kansallinen katsomusaineiden tasokoe, kuten Ruotsissa? Suomessa suhtaudutaan varauksella mittaamiseen ja tasokokeisiin, mutta jonkinlaisia välineitä oppimistason selvittämiseen olisi tarpeen kehittää. Uskonnon oppimisessa on toki kyse muustakin kuin faktatiedoista. Pahimmillaan testit ja tasokokeet ohjaavat opetusta pinnallisen tiedon opetteluun. Uskontolukutaitoon liittyy kognitiivisen osaamisen lisäksi affektiivisia ja operationaalisia ulottuvuuksia, joiden mittaaminen ja vertailu muihin on vaikeaa. Tämä on myös uskontolukutaidon empiirisen mittaamisen haaste, jonka kehittelyä on syytä jatkaa. Tutkimuksemme tulokset antavat aihetta lisätutkimuksille ja tutkimusvälineistön kehittämiselle.