Yhä etenevä ilmastonmuutos on aikamme merkittävin uhka. Se muuttaa elinympäristöjä ja -olosuhteita, sekä uhkaa hävittää useat eläin- ja kasvilajit sukupuuttoon. Näiden lisäksi ilmastonmuutos uhkaa monia sellaisia asioita, jotka ovat ihmisille pyhiä, kirjoittaa Turun yliopiston uskontotieteen väitöskirjatutkija Joona Vuorinen.
Ilmastonmuutos luonnontieteellisenä ja humanistis-yhteiskuntatieteellisenä tutkimuskohteena
Ilmastonmuutos on yksi 2000-luvun tutkituimmista ilmiöistä, eikä aiheeseen liittyvälle tutkimukselle näy loppua. Valtaosa ilmastonmuutostutkimuksesta on luonnontieteellistä, ja keskittyy esimerkiksi mallintamaan erilaisia seurauksia, joita kuumeneva ilmasto aiheuttaa. Tämän rinnalle on viime vuosina noussut yhä enenevässä määrin humanistis-yhteiskuntatieteellinen ilmastonmuutostutkimus. Suoraan havaittavien seurausten sijaan kyseinen tutkimussuuntaus on kiinnostunut siitä, miten ihmiset kokevat ilmastonmuutoksen, ja miten se vaikuttaa kulttuureihin ja yhteiskuntiin. Esimerkiksi ilmastonmuutokselle ja sen seurauksille annetut merkitykset ja tulkinnat havainnollistavat ilmastonmuutosta inhimillisenä kokemuksena. Yhtenä teoreettisena työkaluna näiden merkitysten jäljittämiseen voidaan käyttää uskontotieteen pyhä-käsitettä.
Ilmastonmuutokseen liittyvät pyhyyden näkökulmat
Pyhä on uskontotieteessä monitulkintainen termi. Sillä voidaan viitata niin jumaluuteen kuin henkilökohtaiseen jonkin asian tärkeänä pitämiseen. Omassa tutkimuksessani olen käyttänyt pyhän käsitettä tarkastellakseni tapoja, joilla ihmiset rajaavat erilleen yhteisöllisesti luovuttamattomina pidettyjä asioita. Koska arkisessa kielenkäytössä harva käyttää sanaa samassa tarkoituksessa, ja vielä harvempi ilmastonmuutoksen yhteydessä, pyhyyden paikantaminen ilmastonmuutoksesta vaatii tulkinnallista otetta. Annan kaksi esimerkkiä.
Lumiselle joululle ja energiaturpeelle annettuja merkityksiä voidaan lähestyä pyhäteorian valossa. Tarkastelin tutkimuksessani valkoiseen jouluun liittyvää uutisointia ja vielä julkaisemattomassa tutkimuksessani energiaturvetuotannon alasajon yhteydessä käytyä keskustelua. Keskittymällä sanavalintoihin, valintoihin siitä mistä ja miten kerrotaan, sekä muihin yksityiskohtiin, on mahdollista jäljittää taustalla vaikuttava jaettu arvojen ja merkitysten järjestelmä. Tämän järjestelmän voidaan katsoa nimeävän tietyt asiat pyhiksi.
Valkoisesta joulusta aletaan uutisoida hyvissä ajoin, ja suomalaisia selvästi kiinnostaa onko jouluna lunta vai ei. Tämän voidaan ajatella johtuvan siitä, että joulun ideaaliin kuuluu lumi. Tätä ”oikeaa joulua” voidaan pitää pyhänä kokonaisuutena. Tämän seurauksena lumettomien joulujen aiheuttama alakulo ei välttämättä johtuisikaan pelkästään sääolosuhteista, vaan siitä, että oikeanlaisen joulun pyhyys on nyt turmeltunut. Näin pyhä-käsitteen avulla voidaan ymmärtää paremmin valkoiseen jouluun liittyvää merkityksellisyyttä.
Toisena esimerkkinä toimii energiaturpeen huomattava veronkorotus 2020-luvun alussa, joka johti lähes koko teollisuudenalan ennakoimattomaan romahdukseen. Turvetuotannon alasajo synnytti konkursseja ja työttömyyttä, mutta myös kiivasta yhteiskunnallista keskustelua ja polarisaatiota. Erityisesti turvetuottajien omissa puheenvuoroissa korostuivat monet maailmankuvaa ja identiteettiä rakentavat merkitykset, joita yrittäjät omalle elinkeinolleen antoivat. Turvetuotanto rakensi muun muassa turveyrittäjien omaa ja paikkaidentiteettiä, luontosuhdetta, sekä kokemusta historiasta ja jatkuvuudesta. Se osallisti heidät huoltovarmuuteen, talouskasvuun, sisuun, suomalaisuuteen ja muihin sellaisiin asioihin, joista voi perustellusti olla ylpeä. Tätä traditiota on mahdollista tulkita pyhänä. Kun tämä kaikki jäi hallituksen ilmastonsuojelupyrkimysten jalkoihin, turveyrittäjien kokemus tapahtumista vertautuu pyhäinhäväistykseen.
Pyhyyden normatiivinen ulottuvuus
Pyhyys pitää sisällään hyvin painokkaan normatiivisen, eli eettisesti velvoittavan ulottuvuuden. Pyhä on jotakin, joka ei missään nimessä saa tulla loukatuksi. Ilmastonmuutos, sen seuraukset ja siihen sopeutuminen uhkaavat väistämättä monia tällaisia pyhiä asioita. Tämä tekeekin ilmastonmuutoksesta eettisen ongelman.
Monet filosofit ovat sitä mieltä, että luontoa ja luonnonilmiöitä ei voida arvioida eettisten väittämien avulla. Leijona tai tulivuorenpurkaus eivät ole pahoja sen enempää, kuin aurinko tai fotosynteesi ovat hyviä. Saman logiikan mukaan muuttuva ilmasto, varsinkin jos muutoksen ei uskota olevan ihmislähtöistä, on moraalisesti samantekevä. Pyhän käsitteen liittäminen ilmastonmuutokseen tekee sen eettisen ulottuvuuden näkyväksi. Ihmiset, joiden pyhänä pitämät asiat joutuvat ilmastonmuutoksen tai sen vaatimien sopeutumistoimien uhkaamiksi, ovat lähes pakotettuja toimimaan näiden asioiden suojelemiseksi.
Luonnontieteellinen ilmastonmuutostutkimus sekä tekniset ratkaisut ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen sivuuttavat usein näiden normatiiviset ja eettiset vaikutukset. Ilmastonmuutoksen tutkimuksen ja kulttuurien tutkimuksen (johon myös uskontotiede kuuluu) yhdistäminen on yksi mahdollinen vastaus siihen, miten ilmastonmuutostutkimuksen tulokset voitaisiin liittää paremmin osaksi poliittista päätöksentekoa ja yksilöiden arjen valintoja. Pyhyyden ulottuvuuden tunnistaminen paljastaa ilmastonmuutoksen kytkeytymisen niihin asioihin, jotka ovat ihmisille luovuttamattomia. Näiden huomioiminen auttaa ilmastopolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Ilmastopolitiikkaan ei käytettäisi maailmanlaajuisesti miljardeja euroja, ellei sen avulla uskottaisi suojeltavan luovuttamattomia asioita. Pyhyyden järjestelmien ottaminen vakavasti syventää ilmastonmuutoksen ymmärtämistä, ja helpottaa siirtymää erityisesti niissä tilanteissa, joissa pyhänä pidetyt asiat tulevat uhatuksi ilmastonmuutoksen tai sen torjumisen takia.