Åbo Akademin huippututkimusyksikkö Religion and Social Exclusion – A Cross-Cultural Approach and New Methodology (RelEx)) tutkii uskonnon ja sosiaalisen syrjäytymisen vaikutuksia toisiinsa. Hanke tarkastelee Ghanassa, Filippiineillä, Intiassa, Perussa ja Suomessa kolmea eri ryhmää: vankeja, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja etniseen tai alkuperäisvähemmistöön kuuluvia. Tässä tekstissä hankkeessa työskentelevä tutkijatohtori Karoliina Dahl kirjoittaa uskonnosta vankiloissa hankkeessa tehtyyn taustatutkimukseen liittyen.
Sosiaalinen syrjäytyminen, uskonto ja vankila
Sosiaalinen syrjäytyminen on moniulotteinen ilmiö, joka sisältää toisiaan vahvistavia kulttuurisia, poliittisia, oikeudellisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Nämä eri ulottuvuudet yhdessä estävät osalle ihmisistä pääsyn elämänlaadun kannalta keskeisten resurssien ja palveluiden piiriin. Syrjäytyminen on myös kontekstisidonnainen ilmiö, jonka ilmenemismuodot vaihtelevat eri ympäristöissä. Vankeus on erityinen sosiaalisen syrjäytymisen muoto, jossa henkilö eristetään laajemmasta yhteiskunnasta ja sijoitetaan suljettuun ympäristöön tilapäisesti.
Uskontoa vankilassa on tutkittu laajasti. Aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu pääasiassa uskonnollisten toimijoiden läsnäoloa vankilassa ja uskonnon tarjoamia keinoja vankilaelämästä selviytymiseen. Lisäksi vankiloiden virallisten uskonnollisten palveluiden ja vankien eletyn uskonnollisen elämän välillä on havaittu merkittäviä eroja niin mies- kuin naisvankien keskuudessa. Vankien uskonnollisista näkemyksistä ja arvoista tiedetään kuitenkin vähemmän, etenkin muualla kuin länsimaissa.
Yksi vankilan tehtävistä on kuntouttaa ja sopeuttaa vanki takaisin yhteiskuntaan. Vankilaolosuhteet vaihtelevat kuitenkin huomattavasti eri maiden välillä. Siinä missä vankien määrä 100 000 asukasta kohden on alhainen Suomessa (50), se on huomattavasti korkeampi esimerkiksi Perussa (259). Yleisiä ongelmia ovat vankiloiden liian korkea täyttöaste, puutteellinen hygienia ja terveydenhuolto. Esimerkiksi Filippiineillä ja Perussa vankilaelämää leimaavat väkivalta, jengitoiminta ja huumekauppa.
Ghanan vankipopulaatio koostuu pääasiassa protestanttisista kristityistä ja muslimeista ja uskonto on virallisesti läsnä vankiloissa pappien ja imaamien kautta. Intian vankipopulaation rakenne heijastaa maassa esiintyvää sosiaalista syrjintää, esimerkiksi vuonna 2021 moni vangeista kuului heikommassa asemassa olevaan niin kutsuttuun dalit-kastiin. Myös muslimien määrä vankiloissa on korkea suhteessa muslimien määrään Intiassa. Filippiineillä suurin osa väestöstä on katolilaisia, samoin suurin osa vangeista. Vaikka Peru onkin pääosin katolinen maa, vankipopulaatioon kuuluu myös protestantteja, muslimeja ja eri alkuperäiskansojen uskonnollisia perinteitä noudattavia henkilöitä.
Uskonnollisuus suomalaisissa vankiloissa
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Rikosseuraamuslaitoksen asiantuntijoiden muodostama työryhmä on raportissaan tutkinut uskonnonharjoittamista vankiloissa. Työryhmän vuoden 2015 raportin mukaan Suomessa vankien uskonnollisuudessa on neljä keskeistä piirrettä. Ensimmäiseksi uskonnollisuus on yleistä ja näkyy osallistumisena uskonnollisiin tilaisuuksiin, erityisesti naisvangeilla. Toiseksi siinä yhdistyvät sekä yhteisöllinen että henkilökohtainen ulottuvuus. Kolmanneksi uskonnollisuus muuttuu usein vankeuden aikana. Neljänneksi vangit arvostavat vilpitöntä, ”aitoa” uskoa, erityisesti silloin, kun se on osa henkilön olemusta eikä korostetusti esillä.
Vuoden 2015 tietojen mukaan naisvangeista 70 ja miesvangeista 56 prosenttia piti itseään uskonnollisina. Suurin osa vangeista kuului Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja he olivat uskonnollisesti aktiivisempia kuin väestö keskimäärin. Yksi kolmannes ei kuitenkaan halunnut pitää mitään yhteyttä uskonnollisiin yhteisöihin. Noin kolmannes miehistä ja puolet naisista olivat kokeneet muutoksia uskonnollisuudessaan vankeusaikana. Nämä muutokset eivät kuitenkaan näkyneet virallisissa uskontokuntiin kuulumisissa. Useimmiten muutos koettiin positiivisena, kuten vakaumuksen vahvistumisena tai mielenrauhan löytymisenä, mutta osalle se saattoi myös tarkoittaa oman uskon menettämistä.
Vankiloissa työskentelee kokopäiväisiä vankila- ja rikosseuraamuslaitoksen pappeja, osa-aikaisia kirkon työntekijöitä sekä kokopäiväisiä diakoniatyöntekijöitä. Lisäksi hengellisen työn yhteyshenkilöitä työskentelee yksiköissä, joissa ei ole omaa pappia tai diakoniatyöntekijää. Vankiloissa vierailee myös edustajia ortodoksisesta kirkosta, islamilaisista yhteisöistä, vapaakirkosta, helluntailiikkeestä, Pelastusarmeijasta, adventtikirkosta ja muista kristillisistä yhteisöistä. Vuoden 2015 tietojen mukaan hengellisiin ryhmätilaisuuksiin osallistui säännöllisesti 43 prosenttia naisista ja 18 prosenttia miehistä. Nuorimmat vangit olivat kaikista aktiivisimpia.
Haavoittuvat ryhmät ja tutkimuksen kehittäminen
RelEx-hanke tarkastelee juuri 18–30-vuotiaiden nuorten vankien näkemyksiä ja kokemuksia liittyen uskontoon ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Sen lisäksi, että tutkimuksen aihe itsessään voidaan nähdä arkaluontoisena, myös nuoret vangit tunnistetaan erityisen haavoittuvaksi ryhmäksi. Aiempien tutkimusten tulokset osoittavat, että nuoret tulevat turvattomista olosuhteista, ja heidän elämäänsä varjostavat päihteet ja rikollisuus, merkityksellisen toiminnan puute sekä tulevaisuudennäkymien puuttuminen.
Yksi tutkimushankkeen tärkeimmistä tehtävistä on selvittää, millä keinoin haavoittuvia ja sosiaalisesti syrjittyjä ryhmiä voidaan tutkia kehittämällä tähän tarkoitukseen toimivia tutkimusvälineitä ja –tapoja. Tämän lisäksi hanke näkee yhtä tärkeänä paneutua siihen, kuinka tällainen tutkimus toteutetaan tutkimuseettisesti kestävästi hyödyttäen tutkimuksen kaikkia osapuolia.