Pyhiinvaellukset, iloiset juhlat, värikkäät rituaalit… Monille meistä uskonnollinen monimuotoisuus on tuttua. Uskonnottomuutta ja ateismia sen sijaan käsitellään usein sen kautta, että ihmisen elämästä puuttuu jotain. Samantyyppinen monimuotoisuus koskee kuitenkin myös uskonnottomien ateistien elämää, kirjoittaa uskontotieteen tohtorikoulutettava Roosa Haimila.

Uskonnottomat ateistit havaitaan tavallisesti uskomusten puuttumisen kautta. Uskonnottomuudella viitataan usein uskonnottomaan identiteettiin tai siihen, ettei ihminen kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ateismilla puolestaan tarkoitan jumalauskon puuttumista. Uskonnottomia ateisteja on määrällisesti enemmän kuin koskaan aiemmin. Maailmassa on tällä hetkellä noin 500–700 miljoonaa ateistia, joista suuri osa on myös uskonnottomia. Tällaisella määrällä ihmisiä on hyvin monenlaisia käsityksiä maailmasta. Psykologi Miguel Farias esittää, etteivät uskomukset maailmasta sinällään liity uskontoon vaan ihmisyyteen. Mihin uskonnottomat ateistit uskovat?

Viime vuosina tätä on tutkittu laajassa Understanding Unbelief -tutkimusohjelmassa. Monen mutkan kautta päädyin itse mukaan yhteen tutkimushankkeista. Hankkeessa tarkastelimme uskonnottomille ateisteille tärkeitä uskomuksia ja maailmankuvia kymmenessä maassa (Suomi, Tanska, Alankomaat, Tšekki, Turkki, Australia, Kanada, Iso-Britannia, Yhdysvallat sekä Brasilia). Tärkeää oli, että vastaajat saivat kuvata itselleen merkityksellisiä käsityksiä omin sanoin.

Vastaajat kutsuttiin tutkimukseen uskonnottomien järjestöjen, kuten Vapaa-ajattelijoiden, kautta. Harva kuitenkin mainitsi uskonnottomuuden tai ateismin itselleen tärkeissä käsityksissä. Sen sijaan vastaajat korostivat muun muassa tieteen, kriittisen ajattelun ja humanististen arvojen merkitystä maailmankuvalleen. Osa ihmisistä kokee näiden liittyvän kulttuurisesti ateismiin.

Lisäksi vastaajat korostivat hyväntahtoisuuden, tasa-arvon sekä luonnosta huolehtimisen tärkeyttä. Vastaajiemme moraalikäsitykset ammensivat muun muassa kultaisesta säännöstä (kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan) sekä vastaavista käsityksistä. Kultaista sääntöä ei kuitenkaan välttämättä havaittu uskonnollisena – sen sijaan se kuvattiin usein yleisinhimillisenä ohjenuorana. Kuten aiemmissa tutkimuksissa myös kyselyymme vastanneet ateistit kuvasivat moraalin usein ihmisten käsissä muovautuvaksi kokonaisuudeksi.

Myös Stephen Bullivantin ja hänen kollegoidensa Understanding Unbelief -tutkimuksessa saatiin samansuuntaisia tuloksia. Ateistit (”unbelievers”) arvostavat muun muassa perhettä, vapautta, myötätuntoa ja tiedettä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, etteivät ateistit juuri poikkea arvoiltaan muusta väestöstä. Tutkimus toteutettiin muun muassa Tanskassa, Brasiliassa ja Kiinassa tilastollisesti edustavilla aineistoilla, joiden tuloksia voidaan yleistää näiden maiden koko väestöihin.

Toisinaan uskonnottomuudesta ja ateismista puhuminen peittääkin sen, että uskonnottomien ja uskonnollisten maailmankuvissa ja arvoissa on paljon päällekkäisyyttä. Aiempien tutkimusten mukaan erityisesti hyväntahtoisuusarvot yhdistävät ihmisiä uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.

Tutkimusten mukaan ateistit saavat ihmeellisyyden kokemuksia muun muassa luonnosta, tieteestä ja ihmisten välisestä yhteydestä. Kuva: Pixabay.

Uskonnottomilla ateisteilla on kuitenkin myös omanlaisiaan uskomuksia. Erityisesti elämän rajallisuuden ja nykyhetken arvostamisen on esitetty olevan ateisteille tärkeää. Psykologi Thomas Coleman puhuu ateistien maallisesta ”pelastuksesta” – tämä on ainut elämämme, joten tehdään siitä mahdollisimman hyvä. Jumalauskon puute ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, ettei ihminen uskoisi kuolemanjälkeiseen elämään.

Alkuvuonna 2020 keräämässäni kyselyaineistossa kartoitin, mitä tiedettä arvostavat suomalaiset kokevat ihmiselle tapahtuvan kuoleman jälkeen. Yllättävää kyllä, myös tieteeseen samastuvat ateistit omasivat monenlaisia käsityksiä kuolemanjälkeisyydestä. Valtaosa ateisteista ei kuitenkaan uskonut mielen tai sielun jatkuvuuteen. Sen sijaan aineistossa toistui käsitys elämän kiertokulusta – siitä, että osa meistä jatkaa olemassaoloaan ympäröivässä luonnossa. Näkemyksessä usein katoavaisuuteen liitetty kehon hajoaminen mahdollistaa kuolemanjälkeisen jatkuvuuden.

Moni seikka on voinut peittää alleen uskonnottomien katsomusten monimuotoisuutta. Ateismin ja uskonnottomuuden tutkimus on yleistynyt vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Useissa tutkimuksissa on edelleen vahvasti edustettuna ateisteiksi identifioituvia ihmisiä, joita on helpompi rekrytoida ateismia kartoittaviin tutkimuksiin kuin uskonnottomuudessaan välinpitämättömiä. Osa uskonnottomista ateisteista samastuu kuitenkin johonkin muuhun kuin ateismiin, sillä katsomukset sisältävät muutakin kuin uskonnollisuutta – tai sen puutetta. Uskonnottomien ateistien uskomuksissa onkin käsityksiä, joista meillä on toistaiseksi vähän tietoa. Näiden uskomusten ympärille rakentuvissa tarinoissa on monimuotoisuutta, jonka pintaa olemme vasta raapaisseet.

Kirjoittaja työskentelee Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotisella apurahalla.

Kirjallisuutta:

Coleman, T. J.; Sevinç, K.; Hood, R. W. & Jong, J. (2019). An atheist perspective on self-esteem and meaning making while under death awareness. Secular Studies 1(2), 204–228.

Farias, M. (2013). The psychology of atheism. Teoksessa Bullivant S. & Ruse M. (toim.), The Oxford handbook of atheism. Oxford: Oxford University Press.

van Mulukom, V., Turpin, H., Purzycki, B. G., Haimila, R., Bendixen, T., Kundtová Klocová, E., Řezníček, D., Coleman III, T.,  Maraldi, E., Sevinç, K., Schjoedt, U., Rutjens, B., Farias, M. (2020). Secular Worldviews. Retrieved from osf.io/9ma5u.