Tällä viikolla Katsomuksissa vietetään musliminaisten pukeutumista käsittelevää teemaviikkoa. Julkaisemme kolme blogitekstiä peräkkäisinä päivinä, alkaen huomenna. Teksteissä pureudutaan suomalaisten musliminaisten huiville antamiin merkityksiin, musliminaisten pukeumisen käsittelyyn mediassa, sekä huivinkäyttöön työelämässä.

Musliminaisten pukeutuminen herättää paljon keskustelua ja mielipiteitä, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Kasvohunnun, eli niqabin, käyttö on päädytty kieltämään lailla muun muassa Ranskassa, Tanskassa ja Belgiassa, ja Ranskassa myös päähuivin käyttö on kielletty valtion kouluissa, muiden näkyvien uskonnollisten tunnusmerkkien ohella.

Niqab eli kasvohuntu. Tyypillisimmillän musta, myös muun vaatetuksen ollessa mustaa. Tällä tavoin pukeutuvaan naiseen viitataan useasti burkan käyttäjänä. Burka – perinteinen afganistanilainen vaate – on kuitenkin väriltään sinertävä. Kuva: Khadr family, Wikimedia Commons, CC BY 3.0

Mediakuvastossa näemme usein ennen muuta mustiin pukeutuneita, päänsä huivilla peittäviä musliminaisia. Tämä kertoo kuitenkin vain osatotuuden musliminaisten pukeutumisesta. Erilaisia päähuiveja löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä, ja huivi saatetaan yhdistää yhtä lailla perinteiseen kuin täysin länsimaiseenkin vaatetukseen. Siinä missä osalle musliminaisista vaatetuksen tulee olla ennen muuta vaatimatonta ja siveellistä, kytkeytyy pukeutuminen toisilla vahvasti muotiin ja itseilmaisuun.

Vaatetus jakaa muslimien – niin miesten kuin naistenkin – mielipiteitä. Oppineiden näkemykset uskonnon musliminaiselle asettamista vaatimuksista vaihtelevat. Perinteisen näkemyksen mukaan naisen tulee peittää päänsä, ja vaatetuksen tulee muutenkin olla peittävää. Osa puolestaan on sitä mieltä, ettei naisen tarvitse käyttää huivia. Selkeä vähemmistö oppineista on sitä mieltä, että naisen tulee paitsi peittää päänsä ja pukeutua muutenkin siveellisesti, myös kätkeä kasvonsa.

Musliminainen ei siis aina ole tunnistettavissa muslimiksi vaatetuksensa perusteella. Esimerkiksi Suomessa jo 1800-luvulta asti asuneet tataarit eivät perinteisesti peitä päätään. Lisäksi peittävä pukeutuminen voi olla tilanteista ja kokeilevaa. Kasvohuntua käyttävät naiset saattavat hyvin riisua hunnun asioidessaan viranomaisten kanssa, tai esimerkiksi työpaikallaan. Moni musliminainen on kokeillut niqabin käyttöä, mutta luopunut siitä, syystä tai toisesta.

Photo by mentatdgt on Pexels.com

Sekä päähuivin että erityisesti kasvohunnun kohdalla julkisessa keskustelussa korostuu  ajatus naisen alistamisesta ja pakottamisesta. Mikäli pysyttelemme Euroopassa, emmekä tuo keskusteluun Iranin ja Saudi-Arabian kaltaisten maiden politiikkaa, osoittaa tutkimuskirjallisuus, että niin huivin kuin kasvohunnunkin käyttö on pääsääntöisesti naisen oma valinta. Etenkin kasvohunnun käytössä naisen oma valinta korostuu, sillä sitä käytetään monesti vastoin vanhempien ja jopa puolison tahtoa. Tämä ei tarkoita, ettei pukeutumiseen koskaan liittyisi painostusta tai uhkailua – näin on tutkitusti tapahtunut muun muassa Ranskan nk. ongelmalähiöissä – mutta liialliseen yleistämiseen ei ole perusteita.

Huiveista ja kasvohunnuista käydyssä poliittisessa ja mediakeskustelussa naisten oma ääni ja omat kokemukset jäävät usein kuulematta, etenkin, jos kyseessä ovat huivia tai kasvohuntua käyttävät naiset. Tulevien päivien tekstit tarjoavat aiheeseen erilaisia näkökulmia, myös musliminaisten omia.

Päätoimittajien puolesta,

Johanna Konttori